12.11.1999 Tampere

(Hanna) Aivan fuckin hiano keike. Ihmisiä oli jo ollut viiden aikaan jonottamassa,ja ko saavuttiin kavereitten kanssa paikalle oli about sadan metrin jono.Noh,me tiätysti kiilattiin ittemme jonon etupäähän. Porukka oli rentoo,eikä mitään tappeluita (kai) syntynyt DonHuonot-ihmisten ja Apulanta-ihmisten välille.Ite pidän molemmista bändeistä joskin Apulanta vie kirkkaasti voiton.No se tuskin ketään kiinnostaa. Apulanta alkoi soittaa joskus kymmenen aikaan Poistuisitko mun elämästäni- biisillä.Sen jälkeen seuras jono ns. hittibiisejä,jotka saivat jengin pogoomaan itteensä hengiltä.Fiilis oli mahtava!Ja Apulanta soitti omaksi ilokseni ja varmaan muidenkin iloksi uuden Käännä se pois-biisin ja harvinaisuuden Päivästä toiseen.Bändin vaihto tapahtu lennossa.Pääkallokiitäjän jälkeen Apulanta poistui stagelta ja DonHuonot alkoivat soittaa omaa settiään. Siinä vaiheessa mä jo suunnilleen roikuin vaan ihmisissä ja hyvä kun jaksoin huuliani liikuttaa biisien tahdissa.Kalle sanoikin mikrofoonin että Apulanta taisi pitää yleisöstä vähän liiankin hyvää huolta,joka piti täysin paikkansa, ainakin mun kohdallani.Myöhemmin tuli vielä Apulanta veivaamaan yhdessä Donkkareiden kanssa ja kukaan ei tajunnut enää mistään mitään.Rantapallot ja vessapaperit lentelivät ja bändit soittivat toistensa parhaimmistoa ja Pellen Tahdon rakastella sinua sekä Dingon Autiotalon.Bändit taputettiin monia kertoja takaisin lavalle ja jätkien vaatteet vähenivät sitä mukaa,mitä esiintyminen alkoi loppua.Sitten oli vielä jäljellä Torremolinos-technopläjäys joka myös sai ihmiset (kumma kyllä) pogoamaan järjettömästi.Muutama ihminen nostettiin lavalle heilumaan ja kaikki oli fiiliksissä. Täytyy vaan sanoa että jopa minä elin täysillä kolme tuntia elämästäni!