1.4.2000 Helsinki

(se sama vanha kusipää (Osa 3.1)) Who will survive and what will be left of them.

Tuugel päällään sellane he-le-ve-tin hiano paita =0(as always)0=, sellane niinku Simolla , paitsi pitkät, tyyliin sopivat hihat (no kato vaikka Sipin paita Plastikin inlaysta). Sitte tietty se kalsareita muistuttava harmaa mytty mikä sil oli alus päällä, mutta jonka Tuuge kyllä siinä eka biisin jälkeen varsin taitavasti hiuksia hämmästyttävän vähän sekoittaen otti pois. Ja sitten gegen katseenvangitsijana basistilla oli tällainen melko yksinkertainen, mutta minut aivan täysin lumonnut komeudessaan kerrassaan uskomaton kimallevyö. Tonil oli päällään Ankkapopista tuttu farkkuroiskeläppäsysteemi. Sipel...no farkut ja sillee.

Niin, onhan se toisaalta aivan turhaa joitakin vaatekappaleita luetella. Mutta ehkä minä kirjoitankin sen hieman pilke silmäkulmassa...

Kaikki olivat vaikuttivat varsin hyväntuulisilta, taino Simosta ei ihmeemmin tietoa, mutta hänhän nyt hehkuu aina positiivista auraa. Toni pelleili siinä vielä pedaalin kanssa ku roiskeläppä rajoitti häntä polkemasta sitä, ni hän sitten pyysi Marzin siihen melko teatraalisesti polkemaan. Marzi siinä hieman kummissaan ekana tuijotteli ja sitten hyvin harkitsevaisena polkasi pedaalista. Toni sitten kumarteli hyvin kiitollisena hymyillen. Ja kaikki oli yhtä hymyä. Minä tähtäilin innoissani kutkuttavia fotoja. Biisilista oli täsmälleen sama mitä ennenkin.

Tonin spiikeissä kiisivät kiitokset ja muut kauas Harjukadusta Heinolaan ja myös salin yleisölle. Tuukka siinä pysäytti jonkun kipaleen (oiskohan ollu Matonen) Tonin ja supisi tälle jotain. Leveä hymy ja välkehtivä katse nousi heti tämän kasvoille ja minä mietin hetken mitä tämä lie sanonutkaan. Toni paljasti sen pian. Tuukka oli kuulemma sanonut että on tosi hyvä meno tai jotain että ei parempaa yleisöä ole ollut pitkään aikaan. *yeaw woaw* Ja kun se tulee Tuukalta niin kyllä sitä on uskominen.