5.8.2001 Vantaa, Ankkarock

(Polly) Niin, ehkäpä minäkin kannan korteni kekoon kirjoittamalla tähänastisen elämäni hienoimmasta AL-keikasta. Tosin eipä niitä nyt niin kauheasti vielä ole ollutkaan, muttah..

Pääsimme kuin pääsimmekin kaverini kanssa eturiviin jo Rautiaisen aikana, enkä enää suostunut hievahtamaankaan paikaltani. Siinä sitten katseltiin Kuusysit, jotka heittivät hienon keikan. Tosin keskittymiskykyni ei ehkä ollut koko aikaa täydellinen, tietyistä syistä johtuen... Puoli tuntia ja odotus tiivistyy.

Itse keikka oli aivan mieletön. Suureksi osaksi se johtui myös siitä ihmismäärän paljoudesta ja pogoiluprosentista, joka todellakin oli täydet sata. Aivan mahtava meininki! Hyvät pössikset ja silleen. ;) Kuten normaalisti, noin kahden piisin jälkeen aloin vaipua jonnekin täysin omaan maailmaani, enkä enää tajunnut oikeastaan mitään mitä ympärilläni tapahtui. Seuraava herätys todellisuuteen tuli Muistijälkien aikana, kun joku umpijurrissa oleva jätkä päätti poistua yleisöstä suoraan aidan yli. Ja oikaista minun kauttani ensin... auts. Mutta life goes on ja keikka jatkuu! Koko Ankkarokin hienoin hetki koitti kun Apulannat päättivät vetää Mitä Kuuluun... En ollut sitä koskaan aiemmin saanut pogota livenä ja nyt sitten otinkin kaiken ilon irti. Eli huusin sen minkä keuhkoista vielä siinä vaiheessa sain irti (tai rääkymistähän se oikeastaan oli)ja riehuin niin että silmissä sumeni.

En tiedä mistä johtui, mutta koko sen tunnin ajan järjestysmiehet vilkuilivat minua epäilevästi. Ilmeisesti kuitenkin luokittelivat minut elävien kirjoihin kuuluvaksi koska eivät poiskaan hakeneet... siinähän olisivat yrittäneet! :D Kuitenkin, keikka päättyi tavanomaisesti Silmämunaan ja encorena tietenkin Anna Mulle Piiskaa. Olikohan muuta... muisti pätkii aika kohtalaisesti tältä osalta. Keikan päätyttyä istuin lavan edessä noin puoli tuntia, ennenkuin pystyin taas hengittämään ja jalkani suostuivat jotenkuten toimimaan.

En jaksa enempää kirjoittaa yksityiskohtia, mutta vielä kerran täytyy sanoa että mieletön keikka. Suurempi kuin mikään. Jo Apulannan takia olisin ollut valmis tulemaan Korsoon asti ja kastumaan viisi tuntia vesisateessa lauantaina. Onhan se sentään hienoin yhtye koskaan. Ja tulee olemaan.

Kiitos Apulanta, taas kerran. Teit meistä liian kauniin.