22.09.2002 Tukholma, Klubb Debaser

(Meiju) Jotain pientä jauhantaa saattoikin jo netissä olla siitä, miten hankalalta tämä reissu tuntui tehdä. Mikään ei siis ensin mennyt niinkuin piti, mutta on ruvennut olemaan sellanen kutina, että tällä kokoonpanolla kun lähdetään Apulantaa katsomaan, mikään ei koskaan mene niinkuin pitää. heh.

Noh, alkuselkkausten jälkeen siis päästiin matkaan. Laivalla matkustettiin ja tuttujakin nähtiin jo heti alkupeleissä. Terveisiä vaan. Tutustuttiin myös uuteen tyyppiin, joka oli ilmiselvästi ihmeissään meidän matkasuunnitelmista. Terveisiä vaan Mikille ja kaikkea hyvää!

Jo laivalla meno riistäytyi niin käsistä, että sunnuntaipäivä Tukholmassa meni suhteellisen reisille hotelliin päästyämme. Shoppailu ynnämuu siis jäi. Illan hämärtyessä hyppäsimme kumijalkaan ja suuntasimme kyseiselle klubille.

Heti ovella klubin omistajaksi esittäynyt mieshenkilö tuli juttelemaan meille, ja oli ilmiselvästi tohkeissaan siitä, että vallan Suomesta asti ollaan tultu ja vallan juuri kyseisiä bändejä katsomaan. Ja vallan musiikin takia! Kehui suomalaisia orkestereja hetken ja pyysi nauttimaan lisää olutta. Niin myös teimme.

Heti salin puolelle mentäessä tuli selväksi että ollaan tultu oikeaan paikkaan. Rokkitähtiä silmänkantamattomiin. Ja lisää tuttuja! Ei tosiaan tuntunut että oltaisiin Tukholmassa, paitsi että asetelmat oli himpun verran epätodelliset. Apulanta soitti ensin, ja me rynnittiin Tuukan kulmaan valmiina humputtamaan.

Ja kyllä me humputettiinkin! Täytynee myöntää että oli himpun verran erilaista olla fiilistelemässä Apulantaa kun lavan edessä oli tilaa vaikka millä mitalla. Samalla siis ennennäkemätön neliömäärä tilaa humputtaa! Mä sain liekit kyllä keikasta. Siinä oli tiettyä tunnelmaa ihan loppumetreille asti. Tuukka oli oikea päivänpaiste. Siinä hepussa on kyllä jotain mikä saa hyvälle mielelle. Ja Samikin oli jotenkin erityislupsakan oloinen.

Biisilistasta mainittakoon ne mitä nyt hätäpäissäni muistan: Bring me down tuli luonnollisesti ensimmäisenä. Muita lauluja olivat ainakin Circles, Drown, Waiting for the Cavalry, Fallin (jonka Toni lauloi F-F-Fallin-henkisesti, olihan The Rasmus myös paikalla.) Ten, Hell Yeah, Spank me (jonka vika kertsi tuli silkalla suomenkielellä) ja viimeisenä mutta ei tosiaankaan vähäisempänä: Mitä kuuluu. Toni heitti vielä hyvät kommentit siitä, että mitä vittua se englantia siellä vääntää kun yleisö puhuu silkkaa suomea. Omisti kyseisen rallin siis yleisölle. Se oli hienoa. Todellakin. Ei voi muuta kuin lämmöllä muistella. Loistoreissu joka todellakin kannatti tehdä. Vaikka tuo Apulanta ei ehkä niin englanniksi aiemmin auennut, täytyy myöntää että nyt aukesi. Tyrät rytkyen. Tosin nyt siihen liittyy rutkasti mukavia muistoja. Encorea ei tullut, ja jotenkin sitä ei jäänyt edes odottamaan koska piiska ja kuuluu tuli jo varsinaisessa setissä. Hetken ehdittiin keikan jälkeen hengähtää ja taas mentiin.

Pitää paikkansa eräskin levyarvostelusta bongattu kommentti: "If Jesus was still around He'd be diggin' their style"

Huippuu! Kiitos!

- meiu -