Juhapekka Tolvanen, 2002-08-04 Vantaa, Ankkarock

Yön jälkeen esiintyi Apulanta. Sitä keikkaa oli seuraamassa myös Juurekas. Tämän keikan seurasin tosi tarkkaan. Ja taas rustailin ylös biisien nimiä. Soittajat oli sijoiteltu lavalle samaan tapaan kuin Betonirockissakin, mutta tällä kertaa oli sen verran valoissa, että heidän kaikkien kasvot näkyivät. Ensin tuli biisi "Reunallat" ja sitten joku ihan tuntematon biisi. Seuraavaksi pääsin hoilaaman mukana neljä biisiä, nimittäin "Tuhka ja Veri", "Amerika", "Odotus" ja "Ei yhtään todistajaa". Ennen encorea tuli vielä "...silti onnellinen".

Encore alkoi biisillä "Saasta". Sitten tuli "Ilona". Lopuksi keikka huipentui mihinkäs muuhunkaan biisiin kuin "Anna mulle piiskaa", jota lauloin mukana. Sen biisin väliosan jälkeen Toni piti pienoisen puheen, koska kyseessä oli kesän kiertueen vihoviimeinen keikka. Hän siinä kovasti kiitteli roudareita yms. kiertuehenkilökuntaa. Sitten hän huusi "Ein, zwei, drei, vier!" ja biisi laulettiin loppuun.

Apulannan keikalla yleisössä eräillä oli mukana joku banderolli, jossa luki jotain "Bassotaiteilijamme on herkkä poppari", ja jonka he räväyttivät esiin aina kun basisti Tuukka näytti katsovan sinne päin. Tod.näk. ne samat tyypit pitivät Zen Cafén keikalla jotain kylttiä, jossa luki "Naisihanteemme ei ole vakio". Nuo kaksi lausetta oli varmaan repäisty jostain haastatteluista. Tämä Apulannan keikka oli ihan mainio ja mikä parasta, se oli pitempi kuin Betonirockin keikka. Tällä keikalla oli aika paljon tp:itäkin lähinnä aivan lavan edessä, mutta pari metriä lavan etuosasta alkaen festariväki oli ihan kaikenikäistä. Eli taas se nähtiin, että Apulanta ei todellakaan ole pelkkä teinityttöjen bändi.

- Juhapekka Tolvanen -