meiju, 2002-11-14 Kouvola, Rytmikatti

keikkanumero 25, Hiekkaa kulmassa osa 3 "Mä kuolen tähän liekitykseen, olo on kuin sialla vartaassa." Kiteytettynä. Rytmi-Kattiin siis. Olipahan muuten ensimmäinen kerta siellä baarissa. Mä en ymmärrä mistä se johtuu, mutta me päästiin matkaan ilman selkkauksia. No eihän me sillon vielä tiedetty että ne yleiset töhöilyt on vasta tulossa...

Me oltiin Mirkun kanssa ajoissa paikalla, ja koeajossa oli uudenkarhea Apulanta-paita. Aika pieni paikka, ja tuli fläshbäkit kesän DBTL:n sunnuntain keikasta. Yleisössä oli paljon heppuja, ja täytyy kyllä ihan ihmetellä miten hyväkäytöksisiä ne oli, verrattuna nyt esimerkiksi näihin Nosturin junttien kuninkaisiin. Yhtään ei joutunut nahistelemaan. Pakko antaa tässä vähän respectii kouvolalaisille. Tuukan kulma näytti poikkeuksellisesti siltä, että se ei ole paras mahdollinen jorauspaikka, joten olimme Samin kulmassa tällä kertaa . Ja täytyy myöntää että oli outoa olla "väärällä puolella". Hyvin sitä sai kuitenkin notkisteltua siinäkin.

Keikan alkaessa iski samantien posketon kuumuus. Ihan ku olis uitettu jossain saavissa. Kaiuttimien vieressä oli härskiä olla, jos kyykkäs alas, niin Tuukan beissit tuntu sydämmessä asti. Toni oli tosi lupsakalla tuulella, ja oli oikea päivänpaiste. Illan ultimateliekkipalkinnon saa tällä kertaa Valas.

Jorausaste oli tosi korkea, ne uudet biisit on vaan ihan perkeleellisen huippuja jorata. Hiekka, Hippo ja Faarao-setti. Sen jälkeen taas välilevyt liikku selässä. Jumala ja Saasta. Etureidet kramppiin. Biisilista on iskeytynyt jo aika hyvin muistiin, Viivakoodei, Teit meistä kauniin, Reunalla, Silti onnellinen, Lihaviihde, Mitä kuuluu ja setti loppuu 0010:aan. Encoressa ainakin Onttosydän, joka on muuten ruvennu potkimaan, ja saa hyvin karvat pystyyn. Vähän niinku Tuhka ja Veri kesällä. Samin vitsinurkkauskin on palannut taas kehiin. Huippuu. Piiskaa tietty. Pienet klubigeiget on kyllä niin erilaisia, ja se on hyvä. Ei ehkä sais niin isoo liekkii jos silmäteräorkesteri soittais 6 kertaa putkeen esim. jossain Tavastialla. Paikat muuttuu, ja ihmiset vaihtuu. Paitsi me.

Ja Jyrki saa illan ultimaterespect-palkinnon. Se ukkeli näki vaivaa meijän eteen ja paljon. Mukavampaa heppua saa kyllä hakea. Pakko oli vielä gigin jälkeen käydä tassua paiskaamassa ja kiittämässä. Keikan jälkeen tosiaan notkuttiin jonkun aikaa ja otettiin Jyrkin apu vastaan. Meijän oli tarkotus röpöttää vielä kotiin nukkumaan ja vasta aamulla lähteä Tampereelle. Onneksi "pitää olla avoin kaikelle, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu"-lause oli mielessä ennenkun laitoin kotioven kiinni. Joten pakkasin sitten koko viikonlopun kamat ja liput ja kaikki mukaan. Joten, Kouvolasta ei sitten mentykään kotiin. Jyrki suositteli erilaisia hotelleja Tampereelta, joten mikäs meillä ollessa. Autoon vaan ja ajamaan. Paitsi. Lahden kohdalla ryhty nukuttaa niin paljon, että päätettiin sitten majottautua sinne. No ei sekään mitään helppoa ollut. Mä istuin autossa ja Mirkku kävi tiedustelemassa hotelleja. On tainnu respan väki luulla jotain muuta kuin nukkumismeisinkejä, koska ei sitten millään meinattu päästä asiakkaiksi. Vihdoin löyty paikka johon meijät huolittiin. Se oli kyllä suoraan jostain Psykosta. Itse Norman Bates oli respassa.... Ei paljoo Norman häirinnyt, koska oltiin niin kuoleman väsyneitä. Ja mun aivot ei osannu päättää soiko päässä Hiekka vai Lihaviihde. Keikan jälkeen tuntuu aina siltä että pitäs laittaa musat täysille ennenku saa unta. Ihanaa. Seuraavana päivänä mentäis Tampereelle. Kiertueen ehdotonta herkkua oli luvassa.

- meiju -