22.6.2002 Kouvola, Partyplanet

(iina)

Juhannukseni kohokohta oli tänä vuonna oikeastaan vasta juhannuspäivänä. Oletettavasti siskon myös, sillä aatto oli mennyt isän ja muutaman perhetutun kanssa mökillä. No, mikäs siinä. Tuntui kannattaneen, kun sunnuntaina sitten istuttiin autossa matkalla kohti Kouvolaa. Kenties hiukan vastahakoisena isukki sitten jätti pikku-kullannuppunsa MPP:n festarialueen parkkipaikalle. Aikamme harhailtuamme löysimme lipunmyynnin, ja kohta astelimme Oonan kanssa portteille nauhat ranteissa.

To/Die/For soitti parhaillaan alalavalla, mutta emmehän me sitä ehtineet jäädä katsomaan, vaan kiirehdimme etsimään tuttuja kasvoja. Meidät opastettiin puhelimitse ylälavan luo, jonne sitten jäimme odottelemaan sitä, että Sara aloittaisi. Olipas mukavaa nähdä sekin pumppu viimein livenä, kun levyä on kuitenkin kulutettu kevään mittaan kiitettävän ahkerasti.

Tummanpuhuvien, keskenään pussailevien poikien jälkeen olikin aika siirtyä alalavan luo, seuraamaan Tyrävyön esiintymistä. Sen tosin teimme aidan vierellä istuskellen, kun emme jaksaneet jäädä seisoskelemaan varsinaisen yleisön sekaan. Tyriksen lopetettua siirryimme tyhjentyneelle lavan edustalle varmistamaan paikkamme eturivissä Maj Karman Kauniiden Kuvien keikalla. Odottelu sujui mitä kummallisimpien otusten välillä poiketessa juttelemaan. Edestähän se keikka tiirailtiinkin. Meininki oli hyvä, vaan ei mahtava. Riemufestarin akti säväytti enemmän, mutta enpä paskaksi hakkuisi tuotakaan.

MKKK:n jälkeen seurasi hiukan pidempi tauko. Ezkimo, Kwan ja the Crash jäivät meidän osaltamme vähemmälle huomiolle. Crashin soittaessa ylälavalla hilasimme itsemme alalavalle Don Huonoja odottelemaan. Porukkaa oli kuitenkin kertynyt jo sen verran, että runopoikia tiirailtiin toisesta rivistä. Jostain syystä olen tiedostamattani laiminlyönyt tätä mainiota kokoonpanoa niin pahasti, etten ole ennen sitäkään livenä nähnyt. Donkkarit olivat kuitenkin jälkeenpäin ajatellen koko reissun positiivisin yllätys. Sisko ei kuitenkaan sitä keikkaa jäänyt ihastelemaan, vaan karkasi ylälavalle valmistautumaan the 69eyesin settiin. Päätin missata goottikunkut, jotta varmistaisin paikkan edessä päin Apiksen keikalla.

Kuusysit kaikuivat kauempaa kun siinä sitten istuskeltiin ihmettelemässä kummia, egypti-teemaisia taustakankaita, jotka oli ripustettu lavalle Apulannan keikkaa varten. Porukkaa alkoi kertyä taakse enemmänkin, vaikka massa oli lähtenyt aika hyvin liikkeelle jo Donkkareiden aikaan. Takana seisoskeleva, lipputangon pituinen mies pyyteli jo etukäteen anteeksi jos tulisi aiheuttamaan harmia keikan aikana.

Viimein lavalle sitten talsii muumio-pukuisia heppuja. Ja Wirtanen ilmeisesti oikein faaraon roolissa. Jees. Reunalla lähtee pauhaamaan ja pomppiminen yleisön seassa alkaa. Jokainen tuntuu osaavan sanat enemmän tai vähemmän hyvin.

Vähitellen meno sitten yltyi vähän turhan hurjaksi ja järkkärit saivat töitä. Ei kyllä ollut ihan ammattitaitoisinta porukkaa johon olen törmännyt, vaikka eihän sellaista jengiä tietenkään ole kenenkään helppo pitää aisoissa. Jossain vaiheessa joku "muumioista" sitten pomppasi alas lavalta. Seuraavaksi nähtiinkin sitten vihaisen oloinen Tuukka, joka kilaroi järkkäreille. Sanoista ei tietenkään saanut siinä metelissä selvää, mutta lienikö juuri jotain siitä jengin rauhoittamisesta. Tiedä sitä...

Alkupään biiseihin kuuluivat mm. Saasta, Viivakoodit, Teit meistä kauniin, Mitä kuuluu jne. Takaraivoni on vieläkin kosketusarka, kiitos jonkun takanaolijan joka kolautti otsansa tai leukansa siihen Viivakoodien soidessa. Töninnän seurauksena myös liu'uimme kokoajan vasempaan, joten kaveri edessä tuntui vaihtuvan vähän väliä. ...Silti onnellinen rokkasi ainakin minun osaltani kovaa, samoin vikana ennen encorea soitettu 0010. Det var jätte kiva.

Porukka tietty karjui pojat lavalle vielä toistamiseen, ja mikäpä olisi legendaarisempi lopetusbiisi kuin kaikille tuttu Anna mulle piiskaa. Sen aikana joku ikävä ihminen sitten takertui huppuuni ja repi minut toisesta rivistä hieman taaemmas. Siinä sitten seistiin kaverin kanssa keskellä äijien tappelurinkiä.. noh, ainakaan meistä kumpikaan ei saanut turpaansa.

Sipe oli fiksu, eikä heittänyt kapuloita. Niistähän olisi tuossa porukassa syttynyt kolmas maailmansota. Jäi kieltämättä vähän ikävä fiilis, kun tuntui ettei osaa yleisöstä niinkään kiinnostanut katsella lavalle, kunhan sai örveltää ja töniä teinejä. Silti ihan energinen keikka, bändille kaikki pisteet.

Siskon kanssa olimme niin onnellisessa asemassa, että meidät tultiin jopa ihan hakemaan vielä siinä kahden aikaan. Seurasi n.1½ h kestävä ajomatka Helsingin kautta Espooseen, heitetiin nimittäin Skara himaan matkan varrella. Ja kyllä teki gutaa päästä puoli neljän aikaan omaan sänkyyn.

Oona, Skara, Meeri, Sari, Pirjo, TRE:t ja jotkut epämääräiset häröilijät jotka herättivät huvittuneisuutta, kiitosta seurasta ja kaikki sitten vaan Ruisrockiin...

-iina, a.k.a ineZzz ja ties mikä muu