15.7.2002 Aitoo, Kirkastusjuhlat

(Meiju)

M'joo, sitkeä puluhan ei koskaan luovuta, kun on Apulannan musikaalisesta tarjonnasta kyse. Sunnuntaina Ilosaaressa ajoissa nukkumaan, että voimme aamutuimaan hypätä suoraan Festival Devilin, surullisen kuuluisan festariautomme puikkoihin. Pienten selkkausten jälkeen pääsimme siis matkaan, ja päästiin jopa Lahteen asti, ennenkun Devili ilmoitti ensimmäisestä ongelmasta. Tankkaus ei sujunut, (kuvitella että Joensuusta Lahteen tankattiin kahella eurolla, ja silti tankki oli täynnä, puuh) pienen ravistelun PLUS yleisen pahennuksen aiheuttamisen jälkeen ryhdyttiin asiantuntevina vilkuilemaan konepellin alle, johtuen siitä, että usva joka automme ympärillä oli, tulikin pellin alta, ja hieman haittasi näkyvyyttä. Ja se on kuulemma "ihan normaalia" että ilmanputsarista tulee öljyä\205 Tästä rohkaistuneena jatkoimme matkaa kohti Aitoota, ja ihmeenkaupalla pääsimme perille. Ja! Ahaa! Apulanta soittikin niinkin aikaisin kun puol yksi yöllä tai jotain vastaavaa, joten ryhdyimme löysin rantein notkumaan juhla-alueella ja vilkuiltiin tietty myös Ruusuja ja Timppaa. Jossain vaiheessa muonaillessamme katselin portille päin, ja kukas muukaan sieltä saapuu paitsi Wirtasen Toni ihan hävyttömän siistillä prätkällä ja hymyili kuin naantalin aurinko. Siistii. No anyway, asiaan. Keikka oli hieno! Toni oli ehkä maailman ilosimmalla tuulella, ja heput todellakin tykkää soittaa kirkkareilla, sen huomas. Entäs me sitten? Kolme limasta möykkyä, jotka jäi sisääntullessa n. 14-vuotiaiden puhvelilaumahenkisen rynnimisen alle? Yritys oli kova, mutta silti humputtaminen jäi vähälle. Kyllä me silti siitä nautittiin vaikka siltä ei ehkä näyttänytkään. Kiva keikkahan se oli. Ja ihanku Tuukkakin olis vähän hymyilly\205

Kotimatka. Metsän ja usvan keskellä ajaessanin totesin, että mulla ei ole minkäännäköistä aavistusta siitä missä me ollaan, ja luomikin tuppasi painua kiinni. Pysähdyttiin sellaselle opastuslevennykselle josta joku ystävällinen persoona oli sitten vohkinut sen "olet tässä"- tähden. MISSÄ TÄSSÄ? Neljän tunnin unen jälkeen oli pakko lähteä ajamaan kohti Helsinkiä, kohti kotia, kohti omaa sänkyä. Lahti. Savu konepellin alta. Neste. Puolentunnin löyhyttely. Matkan jatkaminen. Melkein perillä. Punainen valo. MUSTA savu. Ystäväni Anun ehdotus siitä, kuinka avaisimme turvavyöt jo valmiiksi, jos nyt jotain sattuu käymään. Perillä. Parkkiin. Ystäväni Miran ehdotus siitä, kuinka pitää ottaa valokuva Festival Devilistä, todisteeksi siitä että se toi meidät jälleen perille. KAMALA HUUTO! "Haaaaaaaaa!!! Toi auto palaa!!! Se paska sytytti ittensä tuleen! Koko konepellin alus oli liekeissä, ja ystäväni Mira soittaa poikaystävälleen, joka kaahaa paikalle sammuttamaan kyseistä romua\205 Mä oikeesti juoksin räpylät ilmassa vaan ympyrää, kun en osannu päättää uskallanko hakea kamat takakontista vai en, ja räjähtääkö se auto vai ei. Hiekkaharjun yksikkö 21 tulee paikalle. Mukavia kavereita nuo palomiehet. Tulipalo on sammutettu, devilin ilmanputsari oli sellanen kärpäsenulosteen kokonen epämuodostunut möykky, ja kaikki sähköjohdot on katkaistu. "Ihan vaan varmuuden vuoksi" sano palomiehet. Oli ihmeissään ku me räpättiin niistä puol rullaa kuvia\205 Tän reissun jälkeen nukuin kaks päivää, näin unta Tuukasta ja festival devilistä.