LiquidFlit, 2003-08-23 Heinola, Kesäteatteri

Olen lähes sanaton. Tai voisin sanoa tuhansia sanoja, mutta en usko, että yksikään keksimistäni adjektiiveistä kuvaisi täydellisesti tunnetta, jonka keikan (aivan liian lattea nimitys. Paremminkin konsertti.) aikana koin.

Huhtikuun puolestavälistä asti turvasäilytyksessä olleille lipuille oli aika näyttää väläys päivänvaloa ja suunnata matka kohti Heinolaa. Paikalle päästyämme tajusin lopullisesti, että luvassa oli jotain erittäin ainutlaatuista. Tapahtuma oli herättänyt niin suurta mielenkiintoa myös Suomen muissakin rokkareissa, että olivat ihan paikanpäälle lähtenee katsomaan tätä Suomen rokeinta antirock hässäkkää. Ja voin kertoa, että puolentoistametrin päässä istuva Timo Rautianen ainakin näytti nauttivan kuulemastaan. Paikalle oli tullut myös enemmän "ei-niin-tavallista-keikka-kansaa", kuten Wirtasen ja kumppaneiden sukulaisia sekä muita "hieman varttuneempia" ihmisiä.

Bändi oli muuttunut ulkoisesti junttirokkareista arvostetuiksi muusikoiksi puettuaan puvut ylleen. Nyt ei ollut siis leikin aika. Pienen odottelun jälkeen Sinfonietta astelee kaikessa komeudessan lavalle ja hetken päästä myös itse kapellimestari saapui varman oloisena paikalleen. Viimeisenä bändi ilmestyy verhon takaa ja kävelee valtavan huutomyrkyn saattelemana paikalleen. Pitemmittä puheitta on aika aloittaa. Yleisön reaktio ensimmäisiin ilmaan kajahtaviin säveleihin kertoo enemmän kuin liikaa suomalaisten aktiivisesta sinffoniakonsertti -kulttuurista. Olihan se hieman hassun kuuloista, varsinkin kun kysessä oli Apulanta, mutta hei, ei silti tarvitse nauraa!

Ensimmäisestä kappaleesta lähtien istuin ja vain kuuntelin lumoutuneena tuota valtavaa ilmestystä. Koko reilu tuntisen aikana tuntui kuin ruumiini olisi kytketty verkkovirtaan! Ja mikä kummallisinta, se tuntui niin hyvältä etten tahtonut irti siitä. Uskomatonta. Muuta en osaa sanoa. Lista oli valittu huolellisesti ja jokainen biisi toimi kuin mato viemärissä. Erityisesti haluisin antaa suuret kiitokseni Tuhka ja veri -biisistä, jota ei turhan usein kuule keikoilla. Keskivaiheilla Temonen ja Parta-Sami poistuivat lavalta ja vuorossa oli Tonin oma osuus. "Just rupes pikkuseks matkaa jännittään", kevensi Toni hieman yleisöä. Kuka mulkerokriitikko aikoinaan kirjoittikaan Toni Wirtasen olevan "hieman kehno laulaja", olisi nyt ollut paikan päällä nuolemassa hra. Wirtasen varpaita. Erikoistulkinnat Ruhtinaista ja Odotuksesta saivat ihon kananlihalle ja silmät "hieman" kosteiksi. "Arvoisa juhlayleisö, seuraavaksi jotain aivan muuta" -välispiikki johdatti setin loppupuolelle, jossa kuultiin mm. erikoisesti, mutta loistavasti sovitettu Onttosydän.

Kukitusten ja useiden taputusten jälkeen kuultiin vielä uudestaan Jumala. Wirtanen osoitti lopuksi omaavansa myös todellisen herkkyyden viemällä kukkansa Äiti Wirtaselle, joka oli erittäin otettu ja silminnähden ylpeä pojastaan.

Taukoamatta mielessäni on ollut vain yksi ajatus: Voiko musiikki tuosta enään paremmaksi muuttua? Jos Jumala on olemassa, olen täysin varma siitä, että tämä oli lahja meille, jotka osaavat arvostaa musiikkia!

Yli ymmärryksen menevän suuri kiitos, ylistys ja arvostus Apulannalla, Heinola Sinfonietalla ja erityisesti ilmiömäisen taitavalle sovittaja Olli Renkolle! *haukkoo sanattomana henkeään* Kronologinen biisilista:

Hiekka Jumala Tuhka ja veri Kadut Maanantai Hallaa Ruhtinaat Odotus Saasta Onttosydän 0010 Piiskaa *** Jumala Kiitos suunnattoman paljon. Ensi kertaan.

- LiquidFlit -