Saasta
Aukaise ketjut joista roikun tulen yllä Kytke pois laite, joka veren liikuttaa Kosketus valheelta haisee Sanoissa märkivät paiseet Tietämme johtaa tuhannet lyhdyt harhaan Jokainen tietää tilaisuus tekee varkaan Voi armahduksen kai ostaa Syyllisyys ei kuole koskaan Ei saastaa pestä voi Ei saastaa pestä, ei saastaa pestä pois Ei saastaa pestä voi Ei koskaan pestä, ei saastaa pestä pois Sun täytyi tietää miten käy väärän vieraan Ei kierot nuolet voi koskaan lentää suoraan Puhtauden hinta on liikaa Muistojen valta on liikaa Ei saastaa pestä voi Ei saastaa pestä, ei saastaa pestä pois Ei saastaa pestä voi Ei koskaan pestä, ei saastaa pestä pois |
Hidas-demo
Kultaiset hunnut peittää Sisäänsä meidät syvempään Niin jäimme vangeiksi Likaiseen kauneuteen Kun makeimman viinin antaa Meidät juovuttaa uudestaan Löydämmekö unten alta kadonneen tien? Missä taivas on? Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan? Missä kuningas, joka meidät vapauttaa? Riivaajat ohjaa meitä Päin suloisimpia esteitä Joihin ei ollenkaan tee tuskaa jäädä kii Pimeät tunnit näyttää Totuuden hetket pidempään Itsekö me itsemme näin kirottiin Missä taivas on? Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan? Missä kuningas, joka meidät vapauttaa? Kun makeimman viinin antaa Meidät taas juovuttaa Niin me löydämme taas uuden tien Missä taivas on? Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan? Missä kuningas, joka meidät vapauttaa? |
Kiertolainen
Pitkäksi matka on käynyt Päivä jo saa laskemaan Kuljettaa vaan silti tie nyt Jolle mies lähti kulkemaan Vaikka pitkä on matka ja kuoppainen tie Ei väisty mies milloinkaan Mies - kiertolainen luonteeltaan Pitkän matkan jälkeen Kulta, kun sut jälleen nään Saanhan syliis lämpimään Silloin painaa pään Kun ajovalot viimein Tutun kotipihan valaisee Tunnen, kuinka miehen sydän herää uudelleen Vanha ystävä tuo keskiviiva Silmissä vain vilisee Mä hoidan kyllä tän duunin Vaik' rahat herrain kirstuun kilisee Oon myös niin kuin kuu, joka yksin kulkee Ja painuu taas metsän taa Mies ja kuu kiertolaisia luonteeltaan Pitkän matkan jälkeen Kulta, kun sut jälleen nään Saanhan syliis lämpimään Silloin painaa pään Kun ajovalot viimein Tutun kotipihan valaisee Tunnen, kuinka miehen sydän herää uudelleen Vaikka pitkä on matka ja mutkainen tie Ei väisty mies milloinkaan Mies kiertolainen luonteeltaan Pitkän matkan jälkeen Kulta, kun sut jälleen nään Saanhan syliis lämpimään Silloin painaa pään Kun ajovalot viimein Tutun kotipihan valaisee Tunnen, kuinka miehen sydän herää uudelleen |
Matti Koskimies, 2005-03-27T02:12
Takaisin pääsivulle
Takaisin pääsivulle