KAIKKI KOLMESTA PAHASTA -albumi kaupoissa nyt!

Syys"rauhaa"

Pikkasen meinaa tulla hiki. Nimittäin nyt on niin, että uutukainen lapsosemme on ahjossa ja sitä taotaan muotoonsa aamuin, päivin ja illoin. Ja öin. Ensimmäinen sinkulakin on polahtanut masteroinnista juuri tänään ja tunne on taas aika ...hämmentynyt. Fiilistelen sitä kohta lisää.. Ensin faktat tiskiin.

Aika pian, veikkaan, että parin-kolmen viikon päästä ulostamme niihin parempiin kauppoihin uuden alpyymimme avaussinkun nimeltä "Vauriot". Sinkusta tulee eksklusiivinen, kertakaikkinen ja ainutkertainen 2000 kappaleen vinyylipainos punaisella vinyylillä (!!!) punk-pohjalta ja that's it. Aika pirun hienot kannet löytyy (ihan itse Sipen kanssa askarreltiin omin pikku kätösin miksausten oheistoimintana. Rami jeesasi pikkusen niiden digitysten kanssa) ja henki on todella autenttinen. Meikä on juhlinut noita aika paljon.

B-puoliksi väänsimme rakkaudella vaalimistamme aineksista pari tyrnäkkää tykitystä. Nimittäin, ysärin alkuvuosina fanitimme Terveet Kädet-yhtyettä aivan sairaasti ja erilaisten sattumusten kautta kyseisen yhdistyksen legendaarinen laulusolisti Läjä Äijälä äityi kirjoittamaan meille kahdet sanat: "Kumi, nahka, piiska " ja "Punainen helvetti". No, meni 15 vuotta, ennen kuin niille löytyi niiden ansaitsemaa käyttöä, mutta nyt on se hetki käsillä. Kelattiin, että tämä on kumminkin sen verran juhlan paikka, kun on oikein kymmenes levy tulossa ja kaikkea, että eikö me avaussinkun kunniaksi panna sitten parasta pöytään. Ja sitä laitettiinkin sitten oikein isolla lusikalla, nimittäin taiteilija Äijälä suostui myös vierailemaan studiossamme ja luikautti tuotoksellemme sulosäveliä. Erittäin väkevää.

Tuo A-puolen veto, "Vauriot" on ollut hyvin, hyvin omituinen biisi kaikkineen. Tahtilaji on semmoinen, että A-lauta ei siihen juuri ole kajonnut, mutta kun tuossa syyskuun sateilla tuon rytmin ymmärsin, niin en enää kyennyt inspiroitumaan muusta.

Stoorihan menee niin, että mennessämme viimeisiin studiosessioihin meillä oli kaikki mietittynä jo valmiiksi. Tämän avaussinkun piti olla aivan toinen biisi, oli videot mietittynä ja kuvakäsikset tehtynä. Oli kansiaihiot olemassa yms. Sitten vain kävi niin, että treenatessamme vikaa sessiota varten alkoi yksi biiseistä tuntua helkkarin hyvältä. Siinä sitten alkoi se jaakobinpaini, että voiko nuo kaikki suunnitelmat nyt rikkoa ja pistää täysin uusiksi yms. No, kun pääsimme studioon ja pohjat oli soitettu, niin ei voinut muuta kuin todeta, että näin on tehtävä. Liian kova biisi kädessä. Pakko vaihtaa avaussinkku.

Mutta kuinkas sitten kävikään...

Studiossa olimme pienessä kriisissä. Puuttui vielä yksi kokonainen biisi (tai ei ihan kokonaan, oli minulla jotain aihioita puhelimessa, mutta mitään ei oltu treenattu). Onneksi Hollolan metsissä on hyvä ja inspiroiva havina, joten siellä sain sitten väsättyä yhtenä aamuna varsin hyvän veisun. Sipelle sen demotin takkahuoneen sohvalla akkarilla ja mies siihen välittömästi totesi, että siinähän meillä on avaussinkku. Ja näin olikin. Ei muuta kuin räjäyttämään Plan-B ja Plan-9 käyttöön. On se kumma, kun hätäpäissään tulee noin hyviä lauluja.

Eli nyt on niin, että avaussinkuksi päätyi viimeinen levylle tehty biisi. En tiedä miten noin kävi, mutta ei kyllä ahista yhtään. Erittäin uuden kuuloista ja ennen kaikkea itselle uuden tuntuista mustaa, jota on pirun kiva soittaa.

Toteutuksesta tuli aika jyhkeä ja eeppinen, mutta minusta se on ainoa oikea tie Kesä-ep:n jälkeen. Eihän siitä kyllä mitään Seattle-henkistä vääntöä tullut, vaikka aluksi tuollaista kelailtiinkin. Mutta niin se levynteko vaan menee, omia polkujaan. Kun siihen kelkkaan hyppää, ei itsekään ikinä tiedä mihin päätyy. Nyt päädyttiin tämmöiseen paikkaan. Eikä ahista yhtään.

Jottei mene vallan lehutteluksi, niin voin sanoa, että yöunet ovat menneet viimeiseltä kolmelta viikolta, kun noita lyrixejä olen koittanut vääntää. En tiedä millaista jälkeä on paperilla, saatika sitten narulla. Voi olla rautaa, voi olla paskaa. Päättäkää te.

Ai niin! Levyllä on nyt nimi. Ja ennen kaikkea tarina.

Pienokainen kastettiin juhlavasti pitkällisen venkslauksen ja väännön jälkeen ja kasteessa se sai nimen "Kuutio".

Kelatkaa sitä. Uusi, geometrisempi Apulanta rokkaa suoraan MAOL-taulukoista!

Ei vaiskaan. Tuo on aika hiano nimi, minusta. Kerron sen tarinankin vielä, mutta nyt ei ole sen aika. Vielä on hommaa, että saadaan Kuutio kauppoihin 5.11.

Muitakin systeemejä ollaan kehitelty, mutta niistä sitten taas tuonnempana. Meikä nyt liukenee vahtimaan synnytystä.

Parhautta syksyyn! Syksy on sydämen koti.

-Tonde

30.09.2008 klo 10:44, Toni

« Artisti ilmoittaa -arkistoon

Jaa Facebookissa