KAIKKI KOLMESTA PAHASTA -albumi kaupoissa nyt!

17. luukku: Vuoleskeluja

Jee.
Tähän luukkuun ajattelin ympätä otannan tuollaisia virityksiä vuosien takaa. Ennen tätä Alautailua tosiaan kulutin Ikaalisissa koulun penkkejä ja opettajien hermoja. Muistoja niiltä ajoilta.
Vehkeitähän pitää olla, jo pelkästään sen vuoksi että tällaisiin kaupunki luukkuihin jossa itsekin majailen saisi aikaiseksi mahdollisimman kaoottisen tunnelman. Nuohan nyt ei edusta oikeastaan millään tapaa kovin traditionaalista muotoilua mutta niitähän saa sitten kaupasta. Eikös?
Mutta jos lähdetään vasemmalta oikealle niin ensimmäisenä tulee vastaan kuusi kielinen, ameebaa etäisesti muistuttava bassotin. Sen näppäily on nyt valitettavan vähälle jäänyt. Ei ehkä vähiten siksi että se on myös nauhaton. Liian vaikeaa tällaiselle jätkälle. Primus-päissään tuollainen oli vain joskus pakko saada.
Kakkospaikalla on vielä hankalampi munaleikkuri. Siinä kun on soivaa pituutta kitaran ja basson väliltä ja viritys kvintteissä. Käytännössä sillä pystyisi hoitamaan sekä basson että kitaran tontit sillä se menee tavan kitaraa oktaavin matalammalle. Hyvää se, ettei pysty niin kangistumaan kaavoihinsa kun ei osaa. Ler LaLonden sanoin: "No alternative tunings for me. I am confused enough with one."
Kolmosena esittelyyn tulee ensimmäinen koskaan veistämäni soitin. No jossei nyt lasketa pajupilliä tähän. Siitä kun ei ole todisteitakaan. Anteeksi vielä naapureille sillä tuo on kyhäilty monilta osin sohvan takana kerrostalossa. Aseina pääosin taltta ja sikli. Kylänmies Sepi kyllä jeesaili kaulan kanssa. Tuohon tein sitten vielä jälkeenpäin vibratallan. Hyvä idea.
Neljäntenä sitten ehkä kummallisin. Hyvä ystäväni Masi, syyllinen muuten myös pitkälti siihen että itse turailen nyt näissä piireissä, ideoi moisen kahdeksan kielisen puoliakustisen härpäkkeen. Se on nyt ikäänkuin huollossa kun se vähän nitkahti. Todella mielenkiinnostava laite mutta jälleen kerran niin hankala päästä jyvälle että täysin liikaa minulle. Jaska hommissa varmasti ihan paikkansa lunastava mutta kun sellainenkin höntyily on nyt vähän jäänyt.
Viimoisena vanha sotaratsu. Seitsemän kielinen Tele. Tuo on pitkälti tehty roskiksista kerätyistä puunpalasista ja osista. Eko meininkiä siis. Muistaakseni tuli kaikkinensa maksamaan jotain siinä parin sadan markan hujakoilla. En ole vieläkään löytänyt paremmin omaan lapaseen sopivaa kitsua. Itse poltettua makkaraa parempaahan ei ole mutta entäs se kaverin korventama.
Eli tuollaisilla sitä pääasiassa täällä betonikuutiossa kikkaillaan. Sitten olisi vielä kontillinen kaikkea krääsää mutta ajattelin nyt laittaa nuo iskussa olevat.
Kauhea hinku olisi taas päästä projektien pariin mutta kun se on täällä Snadissa vähän hankalaa. Onneksi on ensi vuonna siinä määrin mukavaa hommaa ja paljon tiedossa että voi hyvällä mielellä vaikka vaan taas suunnitella.

Viikko vielä...

Sami

ps. Kappas kun keksimme Sipen kanssa saman teeman.

Apulannan Joulukalenteri, 17.12.2008

« Luukun valintaan

Jaa Facebookissa