Apulanta

Ajattelin viritellä tänne jonkinnäköistä keskustelua tatuoinneista. Elikkäs minkälaisia mielipiteitä teillä on tatuoinneista, millaisia tatuointeja löytyy tai onko jokin tatuointi suunnitteilla, yms..?

Itsehän tykkäilen tatuoinneista kovin paljon! Yhden tatuoinnin olen kuitenkin vasta kerennyt ottamaan. Kyseinen yksilö sijaitsee vasemmassa nilkassa ja esittää Kiila-levyn kannessa olevaa hyttystä. Ideoita tatuointeja varten minulla on vaikka kuinka paljon. Nyt olenkin päättänyt, että yhden näistä ideoista toteutan mahdollisimman pian. Tällä viikolla sitten luultavasti aikaa varaamaan!

Jipii! Saanpahan taas syyn vältellä koulutehtäviä.

Kolme tatuointia oon kerennyt hankkimaan; vasemmassa nilkassa on siivet, oikeassa ranteessa arabiaksi teksti "äiti"ja oikeassa kyljessä, tai no ihan kainalon alapuolella, on ankkuri.
Ensimmäisen tatuoinnin, eli nuo siivet, otin 15-vuotiaana (kuulostaapa nuorelta!), niitä mietin ensin ite pitkään ja sen jälkeen suostuttelin vanhempia vielä pidempään. Tekstin ranteeseen otin 18-vuotislahjaksi itselleni ja ankkurin hakkautin tammikuun alussa. Minkään ottamista en ole vielä katunut, koska jokaisella on kuitenkin oma merkityksensä, enkä ole siis vaan marssinut liikkeeseen ja valinnut mallikirjasta että ton mä tahdon.

Tatuointi-ideoita mulla on useampia, mutta nyt yritän pitää pientä taukoa, jotta vanhukset ei saa enempää harmaita hiuksia asiasta.

Äiti aina pelottelee mua tatuointien haittavaikutuksilla, kun se työssään välillä näkee, mitä niistä pahimmillaan voi seurata. Tän takia oon pysynyt erossa värillisistä tatuoinneista ja ottanut kaikki harmaasävyisinä, koska harmaasävy on kuulemma turvallisempi vaihtoehto. Huvittavaa on kyllä ollut se, että tatuoinnin ottaminen on ollut äidille lopulta ihan ok, mutta lävistyksistä ja niistä mahdollisesti tulevista hirrrvittävistä tulehduksista se meuhkaa niin paljon, ettei mitään rajaa. Mulla oli smiley kyllä hetken aikaa ja se hyväksyttiin, mutta vaikkapa kulmakorun ottamista en viitsi edes harkita, mua ei varmaan enää tunnustettaisi sukuun kuuluvaksi. Mutta eipä mua lävistykset oikein kiinnostakkaan, tatuoinnit on sitten sitäkin lähempänä sydäntä.

Hyvä aihe, tästä riittää paljon puhuttavaa. Ainakin mulla.

Mulla on nyt ollut parin vuoden tauko tatuoinneissa ja tekisi kyllä jo kovasti mieli uutta kuvaa! 18 -vuotiaana otin ensimmäisen kuvan, viivakoodin niskaan. Se on vanha ja kulunut juttu, tiedän, mutta mulle sillä on erityistä merkitystä, tosin tässä en nyt ala tarinaa kertaamaan ainakaan vielä. Puolen vuoden sisään mulla olikin sitten vissiin kolme kuvaa, Suomileijona oikeassa käsivarressa ja 30 seconds to marsin logo vasemmassa käsivarressa.

Sittenhän on tietenkin tuo Apulantakuva, jonka ottaminen oli aikamoista tuskaa, kun hirviässä darrassa saavuin sitä ottamaan ja setä sitä hakkasi kolme tuntia iholle. Sen jälkeen otin Sid Viciousta esittävän kuvan. Tai oikeammin siinä on kaksi kuvaa siitä vähän kuin valokuvia..
http://irc-galleria.net/user/armstrong/picture/99056877

Viimeisimpänä olen ottanut Green Day -kirjaimet sormiini. Niitä tosin on pitänyt käydä vahvistelemassa parisen kertaa.

Suunnitelmissa olisi ottaa jotakin kivaa ja mukavaa tietenkin. Kovasti olen halunnut oman kissan tassunjälkiä johonkin päin kehoa. Mutta tahdon kyllä toteuttaa sen jotenkin hienosti.

En ole halunnut tatuointeihin tuhlata rahaa, koska niitä kuitenkin jossain elämänvaiheessa tulisi vielä katumaan.

Itse henkilökohtaisesti olen enemmän lävistysihmisiä (tosin vain kaksi löytyy), mutta tatuointia olen suunnitellut jo melko pitkän tovin. Ensimmäinen ajatus oli pureva Pikku Myy ranteeseen mutta se nyt on jäänyt. Nyt minulla on ollut yli vuoden mielessä kuva, jonka voisin ottaa selkään. Rinnalla kulkee ajatus Apulannan lyriikoista myöskin selkään.

Oon vaan kauhea jannaaja ja tuntuu etten saa tatuointia aikaan esim. ikinä. Siihen varmaan vaikuttaa juurikin se seikka etten tiedä, jaksaisinko sitten katsella sitä kuvaa vielä vuoden x päästä. Siksi oon varmaan pysyttäytynyt lävistyksissä, niiden mahdollinen poisotto (jota en tosin ole suunnitellut) on helpompaa kuin tatuointien. Ehkä kannattaa siis vielä jannata sitä kuvan ottoa kun tässäkin mietin jo sen mahdollista poistoa.

Mä oon aina haavellut tatuoinnista ja vihdoin 18-vuotiaana sain tädiltäni synttärilahjaksi ensimmäisen tatuointini:

Meni vuosi eteenpäin ja valmistuin amiksesta ja faija kysyi että mitä tahdon lahjaksi. Tuli aika itsevarmasti mustetta ihoon. Niinpä sain rahat seuraavaan tatuointiin jonka kävin ottamassa muutaman päivän ennen 19-vuotis synttäreitäni. Käteen tuli

tarkotuksena ois seuraavana hankkia joku iso, koko selän tai sitten reiden kokoinen kuva. Siihen menee varmasti vielä monta vuotta, mutta nää riittää ensialkuun.

Mua ei ikinä oo pelottanut ottaa uutta tatskaa siinä mielessä että joskus siihen kyllästyisin. Tiedän kuitenkin että jos joskus rupee kaduttamaan niin en oo ikinä kuitenkaan katunut yhtäkään päätöstäni. Tiedän siinä tilanteessa että se kuva on ollut mulle silloin tärkeä, miksei se olisi vieläkin?

Mä päätin jo nuorena, etten ota tatuointia. Lävistyksiä oon ottanu. Mä en halua, että mulla on kädessä joku esim. hello kitty -tatuointi ku oon 85v.... Ryppynen Hello Kitty- "JEE!" <- Toi Hello kitty tuli vaan mieleen ku yhdel tutul on semmonen...
Reijät menee sentää umpeen... Mul kyl näkyy vieläki huulilävistyksen reikä...Vaikka siitä on 11v. ku mulla se viimeks siinä oli... Mut se ei musta oo paha juttu.
Päätin tossa että en ota enää naamaankaa lävistyksiä. Ny on vaan korvas tragus ja ylärustos yks + 3 korvisreikää.