Apulanta

Muhun iski kyselyikä ja koska jotkut mainitsivat esittelyissään lukevansa enemmän tai vähemmän kirjoja, kelasin nyt tehdä tällaisen topan..

Eli, mikä on paras kirja, jonka olet ikinä lukenut ja miksi? Luetko paljon vai vähän ja miksi näin? Minkälaisista kirjoista pidät yleisesti? Minkä perusteella valitset kirjat, jotka luet? Onko olemassa kirjaa, jonka olet jättänyt kesken vain siksi, ettet pitänyt siitä?

Voi tietysti olla montakin suosikkikirjaa, koska itse en ainakaan pysty valitsemaan pelkästään yhtä parasta ja mahtavinta.

Just laskin käsistäni Lionel Shriverin Poikani Kevinin eikä voi kyllä sanoa kuin HUHHUH! Jäi pirun härkänen fiilis kun ei oikein vieläkään tajua: teos oli siis semmoi, että koko ajan oli selvää, että Kevin oli kouluammuskelija, mutta vasta viimeisillä sivuilla paljastui, mitä OIKEASTI oli tapahtunut. Käsittämättömän koukuttava ja hieno kirja.

En silti liputtaisi sitä parhaaksi lukemakseni, pakko oli vaan avautua kun oli niin vahvasti päässä vielä : D Mie oon oppinut lukemaan kolmevuotiaana (jep, oon tästä ihan järkyttävän ylpeä!) ja siitähän se homma sit tosiaan lähtikin - oon lukenut kaiken minkä oon saanut käsiini jotakuinkin genrestä ja kirjailijasta sen kummemmin kiinnostumatta. Sivistyksessä tuntuu silti olevan järkyttävä määrä aukkoja ja ahdistaa, kun en voi jäädä eläkkeelle NYT että ehtisin lukea mahdollisimman suuren osan maailman kirjoista. Pahinta mitä tiedän on se, etten mitenkään voi lukea kaikkia olemassaolevia kirjoja ):

Jos nyt jotain parhaita mainitsisin, niin ehdottomasti Waltaria: Sinuhe, egyptiläinen, Mikael Karvajalka, pienoisromaani Kuun maisema ja Valtakunnan salaisuus. Rakastan Lindgrenin Veljeni Leijonamieltä, Tolkienin Tarua Sormusten herrasta, Pottereita, Sofi Oksasen Baby Janea (Puhdistus ja Stalinin lehmät on toki myös hienoja, eivät vaan koskettaneet samalla tavalla), Anne Ricen vampyyrikronikoita... Kira Poutasen Ihana meri on yksi, johon palaan jatkuvasti uudelleen, Torey Haydenin teokset löytyy hyllystä ja ovat erittäin rakkaita. Stieg Larssonin Millenium-trilogia on toki myös luettu jo ennen hypetystä - suuresti hypettäen.

Vastasiko kysymykseen? Oon myös lukenut paljon fantasiakirjoja, esim Forgotten Realmsin Drizzt-kirjoista tykkään hurjasti, pitäisi perehtyä uusiin taas kun niitä näköjään on ilmestynyt sinä aikana kun olen lukenut kaikkea muuta (: Niin, ja rakkaan rakkaan rakkaan bändin, Mötley Crüen Törkytehdas ja Nikkin Heroiinipäiväkirjat on myös sydäntä.

Ah, mainitaan vielä tuo, millä perusteella valitsen. Kirjailijan, jos oon lukenut muita teoksia, klassikkostatuksen, joskus jopa genren, suositusten - ja kirjastosta yhä useammin kansikuvan perusteella. Nyt alkaa olla kyllä hirvittävä jono kirjoja, joita kaverit on suositelleet (Rajis, voisit ite asiassa tiistaina tuoda lainaan sen erään kirjan, mikä olikaan?) ja läjä heräteostoskirjoja, joita en oo lukenut. Hmm. Tässä teille teksti, joka voi helpottaa kirjojen poimimista kirjastosta?

Muoks:// Kesken jääneitä on, harvoin vaan siks etten olisi pitänyt. Sadan vuoden yksinäisyys on törkeän hieno teos, joka vaan sattuu olemaan edelleen kesken, koska siihen on koko ajan vaikeampi tarttua - se kun pitäisi lukea alusta asti. Harvoin osuu kohdalle kirjoja, joista en tykkää yhtään, joskaan Ajan pyörä -sarjaa en päässyt 50 sivua pidemmälle ja Söderbergin Doktor Glas oli aika hirviö. (hieno fiilis sitten kun sen oli lukenut) Nyt en kyllä uskalla runoilla enempää, kommentoin muiden lukukokemuksia sit : D

Enkelit ja Demonit
Ehkä siksi ku se on ainut kirja minkä oon moneen moneen vuoteen lukenu.
Ja mua on aina kiinnostanu tollaset ns.salaseurat ja salaliitto teoriat...

Kyl mun mielestä ehkä parhaimpien joukkoon menee Metallican kirja, eli tämä http://www.suomalainen.com/sk/servlets/ ... nextSearch. Tossa kerrotaan alusta siihen hetkeen mis ne on nyt, tai oikeestaan viime vuosina.

Ja tietenki unohtamatta Apulannan: Maalin alta.

Ilkka Remes: Nimessä ja veressä.
Tää vei jotenki mukanaan, janos lisää ja lisää lukemista. Yllättävii käänteitä... muistaakseni. On jo jonkin aikaa ku lukenu ton. Mut hyvä oli kyl.

Kyl mä yleensä luen siltä kirjan takaa tekstin ja vähän plärään ennenku ostan tai en osta. Et jos on omasta mielestä hyvä kirja ni ostan.

Yks mihin hieman pettyny oon. Oli tää Hynysen runoilu kirja. Tai no ainaki alus oli jotenki sen "Rakkaudella Hynynen" tekstien kanssa ratsastamista.
Eli toisin sanoen runoihin oli vedetty sitä samaa jonkin verran mitä siin oli, uhoo, vittuiluu. Ei se oikee enää uppoo. Mut nyt mitä sitä on lukenu eteenpäin ja eteenpäin.
Ni on sieltä alkanu tulee ihan hyvii, jopa siedettäviiki runoja.

Täl hetkel on muutama kirja samaan aikaan luettavana, mikä ei kyllä oo hyvä juttu. En tee tota toiste. Sä joko luet kumpaaki ja meet sekasin tai sit luet toista enemmän ku toista. Eli se mitä oon lukenu enemmän on "Madame terror" Jan Guillou:n tekstiä. Ite oon tykänny tosta aika paljon.

Mulla suosikkikirjat on lähinnä elämänkertoja. Nancy, joka iski tajuntaan heti ensimmäiseltä sivulta lähtien ja josta ei päässyt eroon laisinkaan. Sitä lukiessa tuli aivan älytön ahdistus, mutta silti oli vaan jatkettava. Se vaan lisäsi kiinnostusta seitkytlukuun, punkiin, Sidiin ja kaikkeen siihen, mitä tapahtuu, kun joku on väärinymmärretty. Aivan mahtava.

Rotten - No Irish, No Blacks, No Dogs on luettu suomeksi ja englanniksi. Aivan tajuttoman mielenkiintoinen jo pelkästään siksi, että Johnny Rotten itse kertoo elämäntarinansa, sekä mielenkiintoista myös siltä kannalta, miten erilainen maailma on ollut silloin, kun Johnny on ollut nuori.
Sid Vicious - No one is innocent on sellainen kirja, josta en aluks tykännyt ollenkaan. Se oli mielestäni varsin väärään sävyyn kerrottu, mutta parin lukukerran jälkeen alkoi avautumaan taas lisää asioita ja mielipiteitään oli selkeästi muutettava. Ihmiset siinä kertovat Sidista juuri niin, kuin he hänet muistavat ja mikä voisi olla yhtään totuudenmukaisempaa?

Tietysti suosikeista löytyy myös Green Day - Amerikan idiootit ja uuspunkin kukoistus, jota en vielä ikäväkseni ole ehtinyt englanniksi lukemaan. Mutta suomenkielinen versio tietysti kattoi tiedonjanoni, jota oli kertynyt jo suhteellisen paljon silloin, kun kirjaa aloin lukemaan. Satun vain pitämään näistä elämänkertatyyppisistä teoksista. Näihin lukeutuu myös Maalin alta, kuten jo varmasti arvata saattaa.

Noitalapsi on myös ehdottomasti mainitsemisen arvoinen kirja. Samoin Musashi, jonka vihdoin ja viimein sain luettua! 1020 sivua ja selviydyin siitä. Ehdottomasti pitkäkestoisin lukuprosessi, joka on koskaan meikäläisellä ollut. Jouduin aloittamaan sen kolmesti alusta, koska oli aina niin pitkiä aikavälejä lukukertojen välissä, etten vaan muistanut mitä oli tapahtunut. Mahtava kirja, varsinkin jos sattuu erityisesti rakastamaan Japanin historiaa ja samuraita ja kaikkea niihin liittyvää.

Vielä on yksi, joka on kesken, mutta voin tässä vaiheessa sanoa sen kohoavan TOP5 -listalle aika sutjakkaasti. Vannoin ja vakuutin, etten koskaan lukisi Twilightia, lähinnä siksi, koska siinä on vampyyrilegendat käännetty ympäri ja niitä vähätellään melko railakkaasti siinä. Olen vannoutunut BtVS -fani, joten tuollainen toiminta ei oikein sytyttänyt.
Saksassa ollessani kuitenkin ostin sen englanninkielisenä ja sillä tiellä olen edelleen. Suhtautumista on täytynyt muuttaa ja joudun ajattelemaan kirjan "vampyyrejä" jonain muina olioina, ettei se ala ärsyttämään. Muutamia kohtia kirjassa on täytynyt ihmetellä, päällimmäisenä hämmästelyn kohteena taitaa olla kirjoittajan mielikuvitusrikkaus ja kyky saada paperille tuollaista tekstiä aikaan. Loistava teos.

Jos muuten Tepi tykkäät Jan Guilloun kirjasta, niin kannattaa lukea samaisen heebon kirja nimeltä "Pahuus". Kuuluu omiin henkilökohtaisiin suosikkeihini.

Yksi hyvä on kanssa Nick Caven "Kun aasintamma näki herran enkelin" - paikoittain erittäinkin sekopäistä tekstiä, johtuen ehkäpä siitä, että herra Cave kirjoitti kyseistä kirjaa ollessaan heroiinikoukussa

Olen lukijana erittäin satunnainen. Joskus luen, joskus en. Useimmiten ehkä en. Mulla on ehkäpä vuositahtina joku 3-4 kirjaa. Kirjan valitsen aika pitkälti kannen ja takakansitekstin perusteella. Suosikkiosastoani ovat jonkinlaiset dekkaritarinat sekä synkähköt tarinat. Fantasia ei tunnu iskevän kyllä ollenkaan. Taru Sormusten herrasta -kirjaa aloitin lukemaan avoimin mielin, mutta en kyllä kovin pitkälle sitä jaksanut lukea. Ei iske, niin ei iske.

Seuraavaksi kiinnostaisi lukea Nick Caven upouusi kirja "Bunny Munron kuolema".

Pahoittelen tätä suurta erhettä, jonka tein laittaessani ännän siihen kohtaan, johon ei olisi pitänyt.

Mutjoo, Nancysta mulla on pokkariversio, en voi sietää sitä ikivanhan kirjan kantta, jossa on kuva Sex Pistolsista. Ensinnäkin kuva on hirveä ja toisekseen, se ei liity lähes ollenkaan koko kirjaan. Joojoo on siinä Pistolsit mainittu muutamassa lauseessa, mut Nancysta se kirja nyt kuitenkin kertoo.

George Orwell: Eläinten vallankumous

Siinäpä vasta hieno yhteiskunnallinen teos, joka kertoo siitä, miten nykyaikaisessa maailmassa minkäänlainen valtatyyppi ei miellytä ketään.

On joo hieno! Tosin tykkäsin 1984:sta enemmän (:

Tekisi mieli sanoa että kaikki kirjat mitä minulla on hyllyssä, ovat maailman parhaita kirjoja. Toisaalta sieltä puuttuu monia hienoja teoksia, jotka sinne pitäisi saada mutta ovat vain jääneet.

Yksi rakkain on Yrjö Kokon Pessi ja Illusia, satu aikuisille ja lapsille. Satu lapsille siinä mielessä että siinä puhutaan keijuista, peikoista ja suomalaisesta metsästä. Aikusille siinä mielessä että rivien välissä kerrotaan niin paljon: kolme eri maailmantasoa, sodan mielettömyys lapsen silmin, oikeudenmukaisuus... Siinä on niin paljon joka kerta. Monta kertaa olen lukenut ja nyt on taas sellainen jano että on luettava tuo kirja jälleen kerran.

Riikka Pulkkinen ja tämän teos Raja. Olin kuullut tästä teoksesta paljon hyvää ennen kuin luin sen enkä yhtään ihmettele miksi. Se vain koskettaa jossain. Pidän myös siitä, että teoksessa on yhdistetty niin monta henkilöä saman kohtalon uriin. Arvostan.

Klassikkoaineksena on sanottava Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Jossain vaiheessa kirjauraani minulla on innostus suomalaiseen sotakirjallisuuteen (tai no, on edelleenkin). Oudointa on, että tämä kirja on kulkenut suosikkilistallani melkein pisimpään. Yläasteella se oli "pakkoluettava": siinä vaiheessa kun muut vasta aloittelivat lukua, minä olin jo toisella kierroksella. Sen jälkeen niitä lukukertoja on tullut muutama lisää. Linnan kirjoitustyyli on mukaansa tempaava ja tarina kaikessa tavallisuudessaan upea.

Viime aikoina tulleita uusia rakkauksia ovat Markus Zusakin Kirjavaras (jos kertojana on kuolema ja tarinan päähenkilönä on kirjoja "varastava" juutalaistyttö toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa, ei kyseessä voi olla huono teos - siitä kertoo myös se, että itkin loppuratkaisun kohdalla) sekä Ian McEwanin Sovitus (toiseen maailmansotaan sotkeutuva rakkaustarina - teoksessa kikkailaan kertojien ja aikatasojen välillä).

Unohdin varmaan puolet mutta tuossa nyt ne rakkaimmat.

Sit kans yks aivan törkeen hyvä kirja on Paskakirja.
Sieltä selvii erittäin hyödyllistä tietoo, eikä siel o ainoastaan itse paskasta paskana vaan muutenkin

Mä olen lukenut kirjoja aktiivisesti jotain.... 14 vuotta? (oli hyvä oppia nuorena lukemaan!) Siihen on mahtunut monta tärkeää ja parasta kirjaa... Oon vaan ihan alusta asti ollut semmonen että luen monta kirjaa yhtä aikaa ja yleensä samat kirjat uudelleen ja uudelleen... Joskus testattiin lukutahtia koulussa neljän viikon ajan ja orjallisesti kirjottelin kaikki sinä aikana lukemani kirjat ylös ja tulokseksi tuli 58 kirjaa... Että yritä siinä nyt sitten pohtia mikä on paras!
..Ehkä siis listaan vain joitakin paljon vaikuttaneita kirjoja.

Tuija Lehtisen nuortenkirjat on semmosia mitä tuli kahlattua paljon joskus 10-12 vuotiaana, ja varsinkin kirja nimeltä "Kundi kesätukkainen" omistaa erikoispaikan sydämessäni (vaan ei hyllyssäni, kirjaston kanta-asiakas kun olen), koska sieltä luin 11 vuotiaana että on olemassa helsinkiläinen lukio jossa voi opiskella kirjoittamista... Ja nykyäänhän kyseisessä lukiossa opiskelen kolmatta vuotta!
Toisena suurena lapsuuden lukukokemuksena mieleen tulee Laura Ingals Wilderin Pieni talo preerialla -sarja. Olen vasta myöhemmin saanut tietää että ne on oikeastikin kai aika iso juttu maailmanlaajuisesti pikkutyttöjen joukossa, ja minä en ikinä tuntenut ketään joka niistä olisi pitänyt... Olen toki myös Potterlapsi, mutta ei siitä sen enempää, se fanitus kun eksyi jo varhain kummallisille poluille....

Joanne Harrisin kirjat ovat näin "vanhemmalla iällä" vieneet sydämeni, ja siitä on kyllä kokonaan syyttäminen näyttelijää nimeltä Johnny Depp! Nähtyäni Pienen Suklaapuodin ei riemullani ollut rajoja kun äidin kirjahyllystä löytyi elokuvan pohjana ollut kirja. Joka loppujen lopuksi oli paljon parempi kuin elokuva, vaikka edelleen minun päässäni Roux on Johnny Depp, ja piste.
Toivoton romantikko minusta sitten pääsi kasvamaan, ja luen onnellisena Jane Austenin ja Brontën sisarusten kirjoja ja oikeastaan mitä vain hyvin kirjoitettua yltiöromantiikkaa. Harlekiinit jätän kuitenkin hyllyyn.

Romantikon lisäksi olen fantasialapsi muutenkin kuin Pottereiden suhteen, ja tärkeimmiksi sarjoiksi voisin heittää David Eddingsin Belgarion-saagan (kaksi viisiosaista tarua ja pari jättiläisromaania taustoja) sekä Clive Barkerin Abaratit.
Niin, ja sitten on vielä se yksi....

Kolme sormusta haltiakuninkaille alla auringon,
seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan,
yhdeksän ihmisille jotka vie tuoni armoton,
yksi Mustalle Ruhtinaalle valtaistuimellaan
maassa Mordorin joka varjojen saartama on.
Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee
maassa Mordorin joka varjojen saartama on

J.R.R Tolkien ja varsinkin juuri se kuuluisin, eli Taru Sormusten Herrasta. Johtunee siitä että siitä on leffat joiden ilmestyessä olen ollut vielä pieni ja vaikutuksille altis Mutta jos johonkin haluaisin Suomesta muuttaa niin Keski-Maahan. Ja just for the record, olen sen pienen fanijoukon jäsen joka leffoissakin fanittaa Aragornia. Jotenkin kaikki aina hehkuttaa Frodoa tai Legolasia... Aragorn my man <3
Tolkien-rakkauteni tähden olen myös opiskellut parit riimuaakkoset ja haltiakirjoitus on vuorossa seuraavana

En nyt tiedä, kuuluuko tämä varsinaisesti tähän aiheeseen, mutta koska täällä on kirjoista puhetta, niin menkööt nyt sitten.

En tiedä mistä tämä innostus lähti, mutta päätin, että vihdoinkin on meikäläisen aika lukaista kaikki Harry Potterit läpi. Joskus kauan aikaa sitten muistan jotain Potteria lukeneeni (Olisikohan se ollut neljäs?), mutta senkin taisin jättää kesken. Käväisinpäs tänään kirjastossa ja nappasin mukaani kaksi ensimmäistä osaa. Viisasten kiveä onkin jo kolmasosa luettu. Syvästi ihmettelen itsekin, mistä moisen idean sain päähäni, sillä koskaan en ole mitenkään erikoisesti huomiota kiinnittänyt edes Potter -leffoihin. Tämä on aika jännää. Minä - joka en koskaan juuri mitään lue, ellei ole pakko - hakeudun vapaasta tahdostani kirjastoon!

Mä odotan sitä hetkeä, kun löydän tästä tuppukylästä kirjaston. Kun se tapahtuu, aion viettää siellä paaaaljon aikaa.

Tää ei nyt sinällää liity parhaaseen kirjaan, tai no varmaan kuvakirjaan kyllä.
Koska sellasii mul ei o ku toi yks ainoo. Joka meinaan on Metallicasta.
Ni on aika mielenkiintosii kuvii Ross Halfin napannu vuosien varrella jätkistä ja keikoilta

Tollanen olis kyl kiva piksestakin Vaikka, tuskin niil on samalla tapaa kuvaajaa mukana suunnilleen joka paikassa.