Apulanta

Voin täysillä yhtyä edellisiin Mies ja nainen -kommentteihin. Hyvä on! Erityisesti kakkosraita "Mies murtuu" on ollut kovassa soitossa.

Innolla odotan myös Herrasta kertovan kirjan julkaisupäivää 15.3.

Täytyy hehkutta pikkuisen, että miten ihana Adele on! Tapani mukaan olen taas mahottomasti jäljessä maailmanmenosta ja vasta parisen päivää sitten aloin ihmettelemään, että mikä on tämä "Rolling in the deep", jota kaikki laulaa joka paikassa... Noh, ei muuta kuin youtubeen ja laavasin samalla sitten kaikki naikkosen biisit ja voi hyvänen aika, kaikki oli kuunneltavia, suurin osa ihan loistavia! Rakastuin tähän nyt ihan täysillä. <3

Tähän voisin mainostaa myös Chisun Kohtalon oma -videota, joka on vaan ihan paras!

Voi käsivahva, miks mä en yhtään yllättyny kun sä tuut kirjoittamaan.. niin tämä "mikä tämä on, en oo koskaan kuullukkaa" - momentti tulee taas todistetuksi. Applause applause!

Jos ääni ratkaisee.
Uuno on numero yksi, eli Vesa-Matti Loiri. Tää on aikas jännä juttu. Oon pienestä pitäen tykännyt Loirin tuotannosta sisältäen siis leffat ja Spede ja Veskushowt. Joku kymmenen vuotta takaperin kun katoin vanhoja Vesku Showta kelasin aina noi musiikkiesitykset vittuun ja keskityin sketseihin, nykyään noi musiikkiesitykset on helmiä kirsikan päällä.. toi on siinä mieles huono vertaus, etten pidä kirsikoista, no sanotaanko helmiä lonkeron päällä. Se tunnelma se ääni mitä Loirin esityksistä tihkuu on jotain sanoinkuvaamatonta, ettei voi kun arvostaa. Suosikkeiksi voisin sanoa Väliaikainen- biisin ja jumalattoman mahtavat Eino Leino tulkinnat. Myös Vilukukka ja Hyvää Puuta, jota tykkään karaookkessa lauleskella piristävät arkeani. Jätän tähän loppuun juutuubista suosikki pätkän, tää toimii!
http://www.youtube.com/watch?v=gU8Zft9BRCg


Tapio Rautavaara. Tääkin on jännä juttu. Siis biisejä oon kuullu jo pienenä isän kuuntelemana, mutta vasta kun näin Kulkuri ja Joutsen- elokuvan mielenkiintoni heräsi. Rautavaarallakin on helevetin ainutlaatuunen lauluääni, jossa on tiettyä surumielisyyttä, mutta silti sitä karskia "karjua". Tutustuttuani äijän tuotantoon löysin helevetisti hienoja biisejä, joista huokuu ilo, suru, menneisyys ja toivo. Olkoon näin-niminen biisi sai ensikuunnelman aikana kyyneleet silmiini, se on jotain hyvin, surullista, mutta silti hyvin kaunista. Rautavaaran tuotantoa on myös mukava lauleskella karaookkessa. juutuubissa on helevetin vähän äijän livematskua, joten laitan linkiksi musiikkia ilman videota. http://www.youtube.com/watch?v=5rF2HbDMayQ

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, korviani hellii Anna Abreu. Oon tykännyt neitosen lauluäänestä Idols kisoista asti, siinä on sitä jotain..
Kuten tosa jo mainitsin Rautavaaran ja Loirin, Annalla on samanlaisen lumoava ääni, toki erotuksena sellaanen naisellisen hentoisen karhia mahtava ääni, se saa mut aina iloiseksi. Ekan levyn Shame-biisi on suosikkini. Tosin uusimman levyn Be With you, varsinkin livenä on todella mahtava. http://www.youtube.com/watch?v=KAoL9FCX7Ig

Se on oikeesti hianoa kun tuloo raskaan karaokemöläytyksen tai baari-illan jälkeen kotio pienessä tai isossakin pöhönässä, menee lattialle makaamaan, sulkee silmänsä ja laittaa jonkun näiden artistin biisin soimaan, se hetki , se tunne on jotain helevetin hienoa. tosin jos ei lasketa alkavaa pääkipua tai että joskus maailma pyörii silmis ja pitää mennä kuin lintu oksalle, niin meininki on kuosis.

Mietin vähän pistäisikö tämän muiden bändien keikkoihin vain musiikin suositteluun, mutta suositellaan nyt keikoilla käymistä täällä.

Karkauspäivälle osui Tavastialle ennakkoensi-illan jatkot, joissa esiintymässä oli nuoria tulokkaita täynnä oleva . Kyllä, tämä Kurikan Pertsa jonka saimme tavata Linnan juhlissa. Ja kyllä, tämä Pertti Kurikan nimipäivät joka esiintyi Vähän kunnioitusta elokuvassa. Ei ollut ensimmäinen kerta kun näitä keikalla näin ja ei todellakaan viimeinen.

Jos joku ei ole selvillä, niin bändi muodostuu kehitysvammaisista jotka soittavat punkkia. Pistää asiat aika hyvin perspektiiviin kun on todellakin taustaa sille potutukselle mistä lauletaan (Perttihän joutui aikanaan polttamaan hoitolaitoksessa ostamansa Hassisen Koneen älppärin). Hieman eri hengessä kuin isin kultapojut, jotka valittavat siitä kun mersua joutuu koko ajan tankkaamaan. Musiikki ei ole mitenkään hiottua, mutta se meininki on se mikä ratkaisee ja se lyökin ja lujaa. Laulaja-Kari intoutui jopa heittämään paitansakin pois keikan tuoksinassa ja yleisö villiintyi.

Illan "pääesiintyjänä" soittivat . Takana ehkä jokunen keikka. Olipa näitäkin tullut aiemmin nähtyä useampaan otteeseen. Tällä kertaa erittäin positiivisena yllärinä tuli Underground-aikaista matskuakin. Hieman keikkaa ehkä latisti Herra Top Chef Akselin seurueen kaikkivaltainen tietämys M.A.:n biiseistä ja niiden pätkien kovaääninen lauleskelu milloin vain huvitti. Onneksi Numminen ei ollut siitä millään vaan välillä kommentoi mitä sattuu.

Muistaessani suosittelen tässä muutamia muitakin tässä keikoilla nähtyjä bändejä hieman lyhyemmin; - tyttöenergiaa, joka on laajentunut bändistä jonka esiintymisenergia paikkasi soittotaitoa nykyiseen muotoonsa missä bändi käsite on laajentunut marttakerhoksi, askartelukerhoksi ja ties miksi muuksi. Jokaisella heidän keikallaan tulee todella hyvä mieli, eikä tämäkään ollut mikään poikkeus. Etenkin kun keikkaa on nyt ollut hieman harvemmalti.

- loistava bändi, joka tempaa yleisön takuuvarmasti mukaansa. Esiintyminen on rentoa ja jotenkin on ilmassa sellainen fiilis, kuin koko yleisö olisi bänditreeneissä mukana. Soitto vain on paljon parempaa. Vaikka miehistössä oli tapahtunut rumpalin osalta muutoksia, niin ei se tuntunut missään. Etenkin kun miehistövaihdos oli tehty hyvässä hengessä.

Viimeisenä, muttei missään nimessä vähäisimpänä lähiaikojen keikkamuistoista mainittakoon vielä , joilta on juuri ilmestynyt debyyttialbumi. Tämä onkin vähän vähempi punkkia tai rokkia, mutta erittäin miellyttävää kuunneltavaa siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi. Indiehenkistä musisointia, ja bändi toimii kokonaisuutena oikein hyvin. Tekee nykyisin yhteistyötä Nick Trianin kanssa, jos joku hänet vielä Apis-kuvioista muistaa.

Eipä siinä - kuunnelkaa, kokeilkaa, käykää keikoilla. Välillä sieltä tarttuu mukaan jotain kivaakin.

Kuulin juttua, että maanmainio on julkaissun uuden rallin sivuillaan. Sinne siis! Biisin nimi on Tervetuloa, hö hö.

Siis miekö en ole tänne vielä kirjoittanut? Tsiisus.

?Verity on joensuulaista laajakangaspoppia soittava hullun ammattitaitonen yhtye, jota ihan oikeasti kannattaa kuunnella. Hullun eeppinen meininki noin niinku enimmäkseen ja varsinkin toi Kinetic-EP on nerokasta niin musiikin kuin sanoitustenkin osalta. Hei ja hyvejä stemmoja on myös.

www.verityofficial.com

Tämon pakko laittaa myöskin:
"Kaksinen on kahden miehen kahdenkeskinen orkesteri.

Kaksinen on kaksi ei-niin-kovin-kaunista miestä varustettuna kahdella
kitaralla, muutamalla vanhalla harpulla, tuopin täydellä tarinoita ja
hiukan koiranvirneelläkin."

Tätä en perustele sen kummemmin, tsekakkaa ite. Mutta kaksi miestä ja kaksi autistista kitaraa on aina herkkyyttä. Ilolla ootan, kun poijjaat on Kerubissa toukokuussa, ihana päästä keikalle <: ?Verityn bändärinähän kierrän millon missäkin, mut tätä herkkua näkee harvemmin.

www.kaksinen.com

Lennon elää, Lennon elää, Lennon elää vielä - kuolleenakin.

http://www.youtube.com/watch?v=VJkRXqxabQE

Siitä. Ja ketju lukkoon. Tää on niin nähty.