Apulanta

Eli mitä kautta löysitte Apulannan?

Itseäni Broidi auttoi löytämään tämän bändin -96 vuonna kun Anna mulle piiskaa sinkun sain jouluna lahjaksi
Kaikki alkoi siitä, sittemmin alkoi levyjen ja sinkkujen osto. Sekä muun krääsän.

Isoveli sai joksikin lahjaksi hitsin ruman levyn, jossa oli kala kannessa. Sitä piti sit käydä salaa sen huoneessa kuuntelemassa, ja ihastuin Kilpikonnaan ihan satasella (: Tää oli siis arvatenkin vuosi 1997, jolloin olin jopa 10-vuotias. Siitähän se sit lähti, eikä levyjäkään tarvinnu ostaa ennenku vuosia myöhemmin, kun veljen kanssa ei enää asuttu saman katon alla ja levyt oli liian kaukana lainattaviksi (:

Koin kyllä taantuman tuossa Hiekan kohdalla Koka-sinkkuun asti, jolloin palasin meisinkeihin. Nyt oon vaan kiitollinen tuolle sinkulle, tai muuten en varmaan olisi läheskään sitä, mitä nyt olen.

Kas kummaa, mäkin isoveljen kautta tutustunut. Vuosi tais olla -98 kun meillä luukutettiin Mitä kuuluuta enemmän kun laki sallii. Innokkaana 7-vuotiaana päätin sitten ottaa selvää mistä bändistä on kyse. Sen jälkeenhän kaikki levyt ja singlet ja kaikki mahdollinen onkin ollut pakko ostaa. Veljen muutettua pois kotoota jäi levyt mun luo . Tappeluahan se aina aluks oli, että kumpi tänä jouluna saakaan lahjaks apiksen uusimman, koska eihän sitä tietenkään yhteiseks voinut saada !

Kaikenkaikkiaan homma lähti siitä, kun joskus hamassa menneisyydessä ala-asteen loppumetreillä porukat laittoivat koulussa soimaan Aivan Kuin Kaikki Muutkin - lätyn ja se oli alunperin silloin menoa se, vuosi taisikin olla sitten 1999. Sittemmin on tullut seurailtua enemmän tai vähemmän bändin touhuiluja. Meikäläinen on kuitenkin ollut ERITTÄIN hitaasti lämpenevä ihminen kaikelle elämässsään, joten täytyi vasta osua korville Vasten Mun Kasvojani ja siinä oli sitä niin jotain, että oksat pois. Apulanta-rakkaus oli syntynyt. Sittemmin tuli tutustuttua bändin kaikkeen tuotantoon ja kaikki maistuu uudesta vanhaan ja vanhasta uuteen. Meikäläinen ei siis voi siinä mielessä itseään HC-faniksi luokitella, kun se vaatisi kyllä sen että sieltä aivan juurilta olisi pitänyt lähteä tullakseen tähän tämän ajan pisteeseen mutta arvostan suuresti kaikkea menneisyydessä tapahtunutta ja syntynyttä.

Oli Plastikin aikaa ku veli soitatti Odotus kappaletta mulle silloisessa kodissamme Virroilla tämän huoneessa. Kyllä iski nii kovaa et oli pakko ostaa koko levy ja ei hitsi sitä tunnetta mitä tuli levystä )

Meinasin mää ojaanki ajaa juuri tuon levyn takia sen ainoon kerran elämässä. Ei yhtään todistajaa kertsi soi ja kaasu vaa koveni 18vuotiaana ooppelia ajatessa, mut onneks auto jäi reunan kielekkeelle roikkuu ettei kokonaa suistuttu ojaa :S Mut se on toiminu hyvänä opetuksena mun ajamiselle ja vastaavia ei ole tapahtunu sitte melkei kymmeneen vuoteen

Joskus paritoista vuotta sitten olin reissulla Tukholmassa ja poikkesin Gamla Stanissa johonkin pikkuruiseen levykauppaan, josta löysin yllättäen Apulannan Singlet 1993-1997 -kokoelman. Se tarttui mukaan ja mukana ollut koko elämän siitä lähtien.

Hmmm... Apulanta esiintyi yhdessä Lehtivihreiden ja Saab96:n kanssa Kärsämäen Katajalla joskus herran vuonna 94??? Kuitenkin.. ikuisuus siitä on ja siitä lähtien..

Isoveljien kautta levyihin tutustuin, sitten sain omaksi jonkun kesälevyn, jossa oli tehosekoitinta ja Apulantaa. Siitä se isku sitten kunnolla lähti, elvähti pois Heinola 10/Hiekka -taantuman ajaksi ja Kiilan jälkeen innon liekki palasi entistä kovempana takaisin.

Joku "käski" mun ostamaan Liikaa sinkun ja se oli todella Liikaa, sillä tiellä edelleen.

No mun täti tutustutti mut Apulantaan. Olin about 8 vuotias ku täti soitti mulle Poistuisitko Mun Elämästäni-biisin. Se kolahti tosi pahasti ja sen jälkeen oon digannu Apulannasta

Mun pitää myöntää, en yhtään tiedä. Itse vasta olin pikkuinen lapsi kun Apulanta kohosi maineeseen. Oi tuo yhdeksänkymmentäluku. Mutta aivan 2000-luvun alussa taisin sitten ensimmäisen kerran kuulla, mitä luultavimminkin ollut Aitoon Kirkastusjuhlilla (jossa vanhempieni kanssa olin joskus) keikalla ja siellä sitten kuunnellut myös Apulantaa. Mutta joskus tuolta vuodelta 2001 itseltäni löytyy n.8-vuotiaana kirjoittamani päiväkirja, missä hehkutin Apulantaa. Siitä lähtien sitä on sitten kuunneltu ja kovaa.

Mistä kaikki lähti? Vuodesta en ole varma, mutta sen tiedän että siitä on kauan. Ekan muistamani kerran näin apiksen -96 festareilla, mutta eihän se toki ollut ensimmäinen kuuntelukertani. Voisi oikeastaan sanoa minun kuunnelleen Apulantaa aina, kun äitini kuunteli heitä aivan alusta asti. Jossain vaiheessa apis ei niin kovin iskenyt, mutta uusimman levyn myötä on tullut kuunneltua taas enemmän. Silti vanha apis iskee aina enemmän. =)

Joskus -97 muistan katsoneeni Jyrkiä samalla kun tyttövauvaani hoidin ja siellä varmaan ekan kerran näin/kuulin Apulantaa. Siitä se lähti vähitellen.. Tämä -97 syntynyt tyttöni on myös suuri appari-fani joten kyllä se äidinmaidossakin siirtyy eteenpäin

Olin pieni kuudesluokkalainen, kun tajusin, miten hieno bändi Apulanta onkaan. Sitä ennen olin toki kuullut hassusti nimetystä yhtyeestä, mutten ollut kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Pahempi toistaan soi aktiivisesti radiossa ja TV:ssä, ja se oli se alun kitarariffi, joka iski 12-vuotiaaseen Palikkaan kerta heitolla aika hemmetin lujaa. Se ansaitsi paikan lempibiisinäni. Ostin Kiilan ja levyn joka ikinen biisi kolahti, ja kovaa kolahtikin. Apulannasta oli tullut ehdoton lempibändini.

Se kevät kun Ehjä ilmesty. Se iski ja kovaa, siitä se kaikki sitten lähti. Apulantaan tutustuin jo aikasemmin, mutta se oli bändi muiden joukossa Ehjän ilmestymiseen asti.

Olin ala-astelainen muistaakseni viitosluokalla kun aloin kuuntelemaan oikein urakalla. Ei ole mitään hajua, miksi juuri Apis on sillon sytyttäny, Pikku geetähän sillon kaikki kuunteli Kiilaa, kolme ja ehjä on olleet siitä lähti suosikkeja. Ehjä nousi suosikiksi seiskaluokalla, jolloin sitä tuli soitettua ties kuinka monessa aamunavauksessa koulussa ja intoiltua kavereille kuinka hyvä levy se on. Kiitos Apulannalle, että en ole harhautunut huonon musiikin seuraan.

Minultakin kaikki lähti isosisaren kautta. Siskon kaveri oli kylässä ja hän oli tuonnut levyn mukana. Sisko ja hänen kaveri kuuntelivat levyä ja minä tietenkin roikuin huoneessa häiritsemässä heitä. Ne sitten kopioivat levyn kasetille ja kuuntelin sitä siskon mukana. Olihan siitä tykättävä, sillä siskokin tykkäsi, pienenä matkin häntä melkoisesti. Tämä tapahtui eskari tai ala-aste ikäisenä. Ensimmäisellä tai toisella luokalla sain kasetin itselleni ja koitin käännyttää kaverieitanikin. Ei oikein uponnut heihin. Muutaman vuoden myöhemmin innostuin uudelleen kasetista ja yläasteella jälleen. Osittain tykkääminen johtui siitä, että se toi muistoja lapsuudesta. Lukiossa vasta ymmärsin kunnolla hyvän musiikin ja nerokkaiden sanoitusten päälle. Ja rupesin tosissani tykkäämään.

Ehjän julkaisun aikaan tais oma alkaa. On se vaan hyvä levy.

Mä en ole ihan varma mistä kaikki lähti. Luulen kuitenkin, että Pahat pojat -leffasta(aika pirun noloa myöntää). Kävin katsomassa ko. leffan useampaan kertaan leffateatterissa ja sain vielä useampaan kertaan sen katsomassa käyneeltä kaveriltani poltetun soundtrackin. Yhden biisin perusteella ostin sitten Hiekan. Ja voi luoja kuinka rakastuin niihin kappaleisiin!
Hieman myöhemmin sain em. kaverilta poltetun cd:n mikä sisälsi kolmisen kappaletta Apulannalta. En löytänyt nopeasti sitä levyä torneista, ja täytyy myöntää etten muista siltä muuta kuin Ilona?:n. Ilonaan tykästyin vielä enemmän kun Hiekan mihinkään biisiin, vaikka se levy onkin täynnä vain hyviä biisejä. Ilona? on edelleen yksi suosikeistani.

Jossain vaiheessa kun aloin enemmän ostelemaan levyjä, paitoja, seinälipun jne. tajusin, että Apulanta oli se yhtye mikä oli tehnyt Viivakoodit. Siinä vaiheessa meinasi usko loppua kokonaan ja mietin, että miten voi olla mahdollista! Vihasin äärimmäisen paljon Viivakoodeja, heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta asti. No, päätin jättää vain kyseisen kappaleen kuuntelematta ja pakotin itseni jatkamaan valitulla tiellä Apulannan kanssa. No, jossain vaiheessa sitä tuli kuunneltua sitten Viivakoodejakin ja todettua ettei se nyt niin paska kappale olekaan. Mutta siitä ei silti tekemälläkään saa omaa suosikkiani. Vieläkin skippaan biisin aina välillä, ei vaan pysty kuuntelemaan.

Kaikkihan lähti joskus vuodesta -94 tai -95. Sillon soittelin eräässä porvoolaisessa bändissä. Me oltiin ns. keikalla jossain porvoon nuoriso systeemin bändi katselmuksessa missä oli myös Punaiset Messiaat.Silloin tutustuin messiaitten laulaja Raakalaiseen joka hehkutti bändiä nimeltä Apulanta...
Niin hyvin se puhu että minähän marssin seuraavana päivänä porvoolaiseen pieneen levyliikkeeseen ja hankin apulannan Tuttu TV:stä singlen!!
Sitä sit huudattelin vähän aikaa ennen ku attackki ilmesty....
Sillon kolahti ihan ylikaiken ja sillä tiellä ollaan edelleen