Kirjoittaja Pop Suuvesi » Sunnuntai 14.3.2010, 12:57:12
Sanonko mistä ja millaisia terveisiä sinne niin kutsutulle sisäpiirille voi lähettää!? Sinkkukokista pukkaa ja jengi kaipaa äijiä lavalle niin sinnehän ne sitten on saatava ja hetimiten ihan kohta, eikö sana kuulu! Mikä se tuommoinen sisäpiiri on olevinaan, mikä suoltaa tuollaista puppua, että mitä ja hä!! Me maksamme poikien palkan, ja kapitalistisioille on annettava se mikä siat ansaitsevat! Raha puhuu!
Kasisali, ensi lauantaina, lavalla nuori ja energinen sekä vihainen Apulanta! Nähdään lauantaina! Be there, or be cube!
Pistetään nyt samaan syssyyn vähän mietteitä tuosta Aallon haastattelustakin. Oli todella erilainen haastattelu tosiaankin, ja pelkästään hyvällä tavalla. Ilmi tuli asioita, joita ei odottanut kysyttävänkään. Todennäköisesti seurailen jatkossakin näitä Aallon viikon vieras hässäköitä, josko niistä oppisi muistakin ihmisistä jotain uutta.
Yhtenä erikoisuutena liittyen tuohon keikkailemattomuuden jatkumiseen kesänkin yli, särähti korviin tuo Tonin onnellisuuden puinti ja etenkin lause "...jos nyt pitäisi lähteä tekemään levyä, niin en tiedä pystyisinkö siihen..." Jos? Sipehän aika selkeästi kymppidonassa viestitti että uutta levyä tehdään keikkatauolla. Ei sillä minulle väliä, mutta aika sekavia viestejä tulee bändin sisältä. Toisaalta annetaan ymmärtää että kova on kaipuu keikoille ja uutta materiaalia tehdään, mutta sitten heitetäänkin ihan toiseen ääripäähän. Ehkäpä tässä on taustalla jokin markkinointistrategia, tai sitten pojat naureskelevat Samin partaan kun porukka on täysin epätietoisia asian laidasta ja sitten yht'äkkiä pamahtaa! Mielenkiinnolla odotellen kuinka tulee tapahtumaan.
Sen voin ainakin sanoa, etten halua nähdä keikoilla väkipakolla paikalle saapunutta Apulantaa, vaan sen lavalla viihtyvän yhtyeen johon olen tottunut. Jos siis ei tunnu keikkailu maittavan, niin ei sinne tosiaankaan kannata lähteä vain muita miellyttääkseen, tai siksi että kokisi sen velvollisuudekseen. Sama koskee myös uusia biisejä. Vaikka ne kuinka kivoja olisivatkaan, niin mielummin kuulen tunteella tehtyä materiaalia kuin pakolla ja rutiinilla väännettyä mitäänsanomatonta rallattelua.
Itse veikkailin aikanaan keikkatauon ollessa ilmeinen ettei bändi kuitenkaan malttaisi pysyä poissa kuin hyvässä lykyssä kevään ja ainakin jossain kajahtaisi juhannukseen mennessä ja jollei muuta niin ainakin Heinolassa jyräisi. Saapi nähdä josko jollekin kesäfestarille kuitenkin pienoiskone laskeutuisi, vaikken itsekään hirveästi noista festarivedoista perusta juuri hittipainotteisuuden takia.
Vielä tuosta onnellisuuden aikana biisien teosta. Väittäisin, että kyllä monet Apulannan loistavat biisit ovat syntyneet onnellisessa mielentilassa. Etenkin alkupään tuotanto on siitä hyvä osoitus. Ja vaikka S.T. Pucchi onkin tokaissut että "Pessisismi on realismia", niin mielestäni noissa melankolisissa näkemyksissä ja laulun sanoissa on kuitenkin nähtävissä pilke silmäkulmassa. On toki paljon ikävissäkin merkeissä kirjoiteltuja lauluja, en sitä käy kieltämään, mutta kyllä niitä lauluja onnellisenakin syntyy. Tunne se on onnikin, vaikka monesti halutaan mieltää että se olisi juuri tuska ja kärsimys joka tuo siihen lauluun jotakin.
Tonin esille tuoman Veikko Lavinkin kappaleet ovat hyviä esimerkkejä tästä. Vaikka monienkin laulujen yleisilme koetaan melankoliseksi, niin hyvin usein paistaa positiivinen olotila ilmi.
Now playing Veikko Lavi: Jokainen ihminen on laulun arvoinen.