Apulanta

Aattelin sit taas tehdä myös toisesta päästä olevan gallupin.
Eli Apiksen tuotannon heikoin levy?

Kuutio.
Ja se miks tää viimeks uunista ulos tullu levy ei lähde.
On yksinkertaisesti se että tän levyn biiseis mennään ylös, tullaan alas, koukataan tampereen kautta, mennään taas ylös, vasuriin, hesaan jne... liian sekaista.
Toi oli sellanen kuvainnollinen ilmaus
En vaan saa kiinni tästä levystä millää ja jotenki on sellasii ufomaisii biisei osa. Tää on vaa mun mielestä jotenki niin, siis mennään laidasta laitaan kovaa vauhtii.
Ei oo sitä sellasta yksinkertasta taattua Apis laatua. Muutama hyvä biisi, mut se just tekee levystä mun mielestä heikon että siltä löytyy pari sellasta biisii mitkä voi kuunnella.
Tarkotukseni ei o haukkua bändiä, mut se että kaikista levyistä kun ei vaan voi tykätä eikä tarttekkaan.

Vastasin nyt tuon ensimmäisen, eli Attackin. Ei sekään huono levy ole, mutta jos jokin pitää heikoimmaksi valita, niin olkoot sitten se.

Eikä vielä ole edes ilta -levy ei oo vieläkään iskenyt minuun niin, kuin olisin toivonut. Siinä on totta kai hyviä biisejä, mutta enempi sellaisia, joita ei niin mielellään kuuntele.

Mä vastasin kans ton attackin,jos joku kerran pitää heittää.
Mulla lähti koko apulauta fanitus attackista,mutta jos vertaa että millasta matskuu on sen jälkeen tullu ulos niin kyllä se on heikoin levy mun mielest.

Heinola 10. Ei vaan lähde, ei niin yhtään.

Kyllä taas täytyy heittää tähän soppaan oma mielipiteensä, että heikkouden huippu on Hiekka. Vaikka Hiekka-levyllä nyt onkin kaksi suurista lempibiiseistäni Faarao ja Valas niin muuten kokonaisuus jäi vähän heikommanlaiseksi omaan korvaani.

Kuutio, se ei vaan jotenkin aukene yhtään. Biisit kuulostaa mun korvaan ihan tajuttoman tehdyiltä

Vaikee on kysymys, mutta valitsin sen levyn mitä on tullut kuunneltua vähiten!

Kyllä se vaan on Attack, se huonoin levy...

Pakko sanoa Attack.
Huono levy se ei sinänsä ole, mutta sen jälkeiseen tuotantoon verrattuna heikoin.

Attackissahan on enemmän hyviä biisejä, kuin Hiekassa. Makuasioistahan ei kiistellä mutta tässä taas meikäläisen toteamus. Jos heikoimmasta levystä puhutaan niin Attack saisi meikäläisellä vasta sijan neljä.

Mä sanon, että se on Eikä Vielä Ole Edes Ilta.

Levyn biisit on aika samanlaisia, enkä mä ainakaan pääse niihin biiseihin oikein kunnolla sisään. Levyllä on mun mielestä vaan 4 hyvää biisiä, jotka on Viisaus Ei Asu Meissä, Koneeseen Kadonnut, Trauma ja Ylijäämää valumaa...
Muut on sitten vähän sellasia ja tälläsiä...

Miks kukaan ei koskaan tykkää Attackista Mun mielestä se on just ihana levy

Hiekka. Ei ole tullu kuunneltua läheskään niin paljon kuin muita levyjä, syytä en tiedä. Nyt oikein hain kyseisen levyn hyllystä ja yritin tarkastella lähemmin syitä. Täytyy nyt kyllä myöntää, että levyssä on pari kappaletta joita en osaisi yhdistää oikeaan levyyn. Pitääpäs ottaa levy kuunteluun pölyttymästä levyhyllystä ja perehtymään miksi se on sinne jääny.

Mie vastasin Hiekan.

Viime aikoina oon oppinut tykkäämään monestakin Hiekan biisistä, mut kokonaisuus ei oo koskaan toiminut miulle. Tästä kertoo myös hyvin paljon se, että vietin useamman vuoden mittaista lautataukoa Hiekan kohdalla, ihan vaan kun ei osunut eikä uponnut. Haluisin perustella tätä jotenkin fiksusti, mutta en osaa - veikkaan että liittyy jotenkin melodioihin tai johonkin, koska sanoituksethan on aivan mielettömiä! Harvemmin jätän biisin kuuntelematta jos siinä on pirun hienot sanat, mutta nää toimii miulle paremmin ainoastaan luettuina : D Hassua.

Ehdottomasti Heinola 10. Ei lähde yhtään. Enkä tiedä miksi. Just tässä kesällä yritin sitä taas kerran kuunnella, mutta ei pysty. Onhan siellä muutama ok biisi, mutta ei muuta. Tässä kohtaa tulikin pieni notkahdus muutenkin, en oikein käynyt keikoillakaan. Hiekka olikin sitten jo paljon parempi ja innostukseni palasi ja on taas siitä lähtien lisääntynyt vaan

Jopas oli vaikea valinta. Ehjän sit valitsin. Siinä ehkä vähiten niitä biisejä joita kuuntelen.

Hiekka
En tiedä miksi mutta levy ei ole koskaan herättänyt suurta rakkautta kuten esmes Pudota-ep sen jälkeen teki. Hiekka on myös ainoa lautojen levy, joka on jättänyt minut jotenkin tyhjäksi ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Muista on löytynyt yleensä heti ensimmäisellä kuuntelulla se rakas kappale mutta ei tällä. Vasta erinäisten kokemusten myötä rakastuin niin Faaraoon kuin Valaaseen mutta muuten kokonaisuus ei lämmitä.

Heinola 10/Hiekka. Vaikea päättää kahden paskan välillä.

Vaikea sanoa. Monet on tähän maininnu Attackin, ite tykkään. Tosin perustuu ehkäpä siihen, että esimerkiksi Ilona?, Nähdään Lauantaina, Kelpaanhan Rakkaani yms. kertovat omista kokemuksista erittäin paljon.. Myöskin Hiekka on erittäin tärkeä levy. <3 Ehkä se on kuitenkin se Heinola 10, vaikka toki sieltäkin muutama helmi löytyy.

Pieni mielipiteen muutos on ajan varrella tapahtunut ja häntäpäätä koristaa nyt Plastik.