Apulanta

Tässä nyt sitten tämä ikuisuuskysymys, jota jokainen Apulanta-fani on joskus miettinyt eli kumpi nyt sitten henkilökohtaisesti on se omaan korvaan miellyttävämpi Apulannan muoto? Keskustelua myös siitä, että missä omasta mielestäsi menee uuden ja vanhan selkeä rajapyykki.

Kyl se mun mielestä kuitenkin vanha on. Vaikka se Kiila on tota uudempaa tuotantoo
Miettikääpäs tota.. haha.. voi olla ja onkin ristiriitanen asia. Mut on nois vanhois lätyis kovii biisejä ja niitä muistoja ku oli nuorempi pojan kloppi
No eikös noit levyjä oo se kymmenen. Joten vanhan ja uuden raja menee siel puolesvälis mun mielestä, hehe.
Eli Plastikkiin vanhaa, Hönölä kympist etiäppäin uutta

Mä miellän taas vasta Hiekan uuden puolelle vaikka olihan Heinolassa jo tuota uutta vaikutetta.

Itse taas olen sen verran uusiutumisenhaluinen, että pidän siitä, että musiikki osaa olla muuntautuvaa ja kehityskelpoista. Vaikka Apulantakin on aivan eri käsite nykyään, kuin tuolloin joskus ensimmäisten levyjen aikana niin mun mielestäni se on suorastaan kunnioitettavaa, että bändi on ajan saatossa osannut muuttua ja kohdistaa linjaansa tarkemmaksi ja vakiintuneemmaksi. Tämän vuoksi itse olen uuden liiton miehiä ja pidän uudemmasta tuotannosta enemmän. Puhdas makuasia.

Sori kaikille ku menee offariks.
Mut mäki liputan sitä Apualaudan musas, että ne on mun mielestä aina menny eri suuntaan.
Ei o jääty tulee makaamaan, vaan aina on ollu jotain uutta Ja uskon että se on pitäny tän bändin näinki monta vuotta kasas.
Siis toi varmasti yks syy siihen. Mut joo ei muuta

Nyt vain jännityksellä odotellaan, että miten nyt suuntaa voidaan muuttaa, kun tämä niin nimitetty "Muuri-trilogia" on nyt saatu päätökseensä ja Apulauta lähtee taas MAHDOLLISESTI uuteen tematiikkaan. Toivottavasti homma pysyy hanskassa tästä eteenpäinkin ja bändillä on kunnon tekemisen meininki vaikka omaa firmaa täytyykin huolellisesti pitää pystyssä.

Tämä on näitä kysymyksiä, joihin en oo vielä osannut ikinä vastata. Kuten tuolla erään teorian mukaan uusi musa olisi sitten Heiniksestä eteenpäin, niin ää. En osaa mieltää asiaa ainakaan sillä tavalla. Mielestäni Hiekasta ylöspäin mennään uutta kohti ja luokittelen Heinolan vielä vanhaksi.
Jokaiseen mielialaan on sopiva Apiksen biisi, oli se sitten uutta tai vanhaa. Joten ei kai sillä sitten kai minulle ole merkitystä. Vanha voittaa meiningin puolesta, uusi taas aina vain parempien ja oivaltavampien lyriikoiden puolesta.
Mutta sama juttu se on Green Dayn kohdalla (palvon siis kyseistä bändiä). Ihmisten ensimmäinen kysymys on AINA, että vanha vai uusi GD ja vanha vai uusi Apis. Mutta miksi pitäisi edes luokitella, kunhan vain tykkää?

vanhavanhavanha!
toki uuskin iskee, muttei todellakaan niin kovaa kuin vanha. =) mitä sitä enempää perustelemaan.

Vastasin Uusi. Piti vielä varmuuden vuoksi laittaa Kuutio soimaan ja saada varmuus. Toki vanhempaa tuotantoa tulee kuunneltua. Tämä kyllä oliki hankala kysymys kun alkaa miettimään oikein kunnolla. Tavallisesti alkaa ''suututtamaan'' kun joku alkaa selittään että ''kyllä se vanha apis oli sitä jotain, mutta tämä uusi tuotanto.,'' Bändin pitää viedä musiikkia johonkin suuntaan ja sehän ei voi olla kaikkien mieleen.

Ei näistä voi valita. Mä itse pidän rajana Heinola 10, koska siinä tuli mulla katkos koko Apulantaan huonon levyn takia. Vanhaan Apulantaan liittyy niin paljon muistoja ihanasta teini-iästä, mutta uusikin on hyvää ja muistoja riittää. Nyt vanhempana ne tosin on hiukan erilaisia kun nuorempana. Ei voi verrata, ei voi valita

Oon armstrongin kaa kyl samoil linjoil, et jokaiseen mielialaan on sopivaa musaa, joskus iskee uudempi, toisinaan vanhempi. Uudes tykkään enemmän sanoituksista ja musiikkikin on parempaa, mutta laitoin kuitenkin vanhan tuohon, koska sitä kuuntelin ihan pienenä ja se on kaivautunu sydänjuuriin.

Mä mietin saakelin kauan, et kumman laitan, mut nyt päädyin sit laittaa ton vanhan. Kun kuitenkin luokittelen Heiniksen vielä vanhaksi, jos pitää raja vetää ja se on suosikkilevy ja siitä kaikki on lähteny. Huoh, silti ikuisuuskysymys.

Mä oon kans samoilla linjoilla ton äänestämisen kanssa,että ei pysty sanomaa että kumpi (vanha vai uus) on parempaa!!
En äänestäny kumpaakaan...
Mun mielestä Apis ei oo julkassu yhen yhtäkää paskaa biisiä millää levyllä...
Onhan esim.Attack,Ehjä ja kolme levyt soitannollisesti vähä yksinkertasempia,mutta en usko että bändi olis kovinkaan pitkälle päässy
jos olis jääny samoille linjoille tallaamaa!! Tottakai pitää uudistua ja kehitellä uutta... Helvetin hyvin on pojat onnistunu siinä
Selailin tos äsken kaikki levyt ja sinkut läpi,nii jokaisessa levyssä on omat rakkaat ja läheiset biisit!! Eikä siinä edes oikein osannu ajatella että mikä on vanhaa ja mikä on uutta. Kunhan se on vaa APULANTAA

Minäkin meinasin olla äänestämäti, mut perhana, nyt se on tehty ja voin hyvillä mielin sanoa tulevaisuudessa, että kerran oon valinnut vaan toisen, eikä se ollut hyvä idea, kun Apis on aina Apis.

Minä olen kanssa jättänyt äänestämättä tässä asiassa. Mutta kyllä mulla silti tietynlainen häilyvä rajaa menee siinä, että mikä on vanhaa ja mikä uutta. Minulle AKKM on vanhaa ja Plastik uutta. Toisaalta AKKM vois olla jo uutta tai Plastik vielä vanhaa... Hmm, se vähän riippuu, mistä roikkuu.

Mutta mitä äänestykseen tulee, niin en ota kantaa. Molempi parempi :]

Tuossapa oliskin taas meille pureskelun aihetta, kun henkilökohtaiset mielipiteet kohtaavat myös siinä mielessä, että kaikesta kaikkialla ei vaan voi tykätä ja heikkojakin lenkkejä on löydyttävä. Kyllä tästäkin asiasta vielä varmasti joskus jonkinlainen puheenaihe saadaan aikaiseksi jos joku rohkea rohkenee tehdä asiasta kokonaisen topicin. Ehkä meikäläinen siksikin on enemmän uuden Apulannan tuotannon ystävä, koska henkilökohtaiseen mieltymykseeni vähemmän heikkoja lenkkejä sieltä löytyy. Mutta makunsa kullakin ja vielä me päästään makuasioista sadat kerrat mölisemään.

Ikuisuuskysymys, johon en ole itse vielä vastausta löytänyt.
Vanhoilta levyiltä löytyy mielestäni ihan törkeän loistavia biisejä, mutta myöskään uudempia ei pidä jättää huomiotta.
Pakko jättää vastaamatta, ei tähän taida vastausta minun osaltani koskaan löytyäkään

Heinola 10 on mielestäni uuden ja vanhan raja.

Pakko sanoa, etta vaikka kuinka kaikista apulannan levyistä pidänkin, niin kyllä vaan uudempi tuotanto iskee vähän kovemmin. Niissä on jotenkin vaan syvällisempiä sanoituksia ja, en tiedä, jotenkin vaan kallistun sinne. toki vanhojen joukossa on sellaisia helmiä että ei mitään rajaa, mutta siellä on myös enemmän niitä floppeja. Siis omasta mielestäni.

Liputtaisin uudemman tuotannon puolesta.
Vanhoista biiseistä löytyy iskeviä yksilöitä ja sieltä kimpoaa Ilona?:kin joka on lempikappaleeni. Ja Maanantai. Mutta uusissa levyissä on kaikki biisit hyviä, himoittavia, täydellisiä. Vanhaan tuotantoon mahtuu myös niitä joilla "ei ole mitään merkitystä" elämääni. Uudemmassa tuotannossa kaikessa on paljon kaikkea ja aina löytyy uutta.

Osittain voi kyllä johtua siitäkin, että löysin Apulannan vasta Hiekan myötä ja täten olen elänyt muassa vain uuden tuotannon aikakautta. Kenties vanhatkin iskisivät eri lailla jos olisin elänyt niiden aikakautta Apulannan kanssa.