Apulanta : Kaikki kolmesta pahasta

[karkkis]

Kyllä toimii, vaikka ei kaikkia biisejä vielä kuultukkaan.
Kyllä toimii, huh huh mitä tykitystä. Pelko lähti tätä levyä kohtaan toisen biisin kohdalla, kolmannella se jo oli poissa kokonaan
Mahtavaaaaaa.

[Faarao]

Tunesista löytyy jo! Huomenna tulee levy ja älppäri mut pakko tää on ladata jo nyt.

[kattila]

Kuuntelin myös tuon ensisoiton! En ollut biisi klippejä kuunnellut etukäteen niin en yhtään tiennyt mitä odottaa. Mutta täytyy sanoa, että mieletön levy. Iski ja lujaa. Keikkoja odotellessa <3

[Larde]

Meikäläisellä selkäranka kyl napsahti hienosti ku kello löi 00.00. Olin siis luvannut että biisiäkään en kuuntele kun sitten vasta kun levyn saan käteen (lukuunottamatta siis jo ilmestyneitä sinkkuja).
Mutta. Kyl mää tykkäsin, herrajesta. Nyt on aika tyhjä olo ku tietää et saa vasta huomena aamusella seuraavan kerran kuunnella. Hmph. Alko ärsyttää oikee et kuuntelin : D Soi kaikki biisit yhtäaikaa päässä ja pitää mietiskellä et mikä juttu oli mistäkin biisistä : D

[siesta]

Rippasin Radio Rockin lähetyksen koneelle. Yö taitaakin mennä levyä fiilistellessä..

[Sliditanko]

Aggressio, Toinen henki, Yksinkertainen!!! KYLLÄ!!!!!!

[Apulannattaja]

Sammutin valot ja hiljennyin keskiyöllä kuuntelemaan Apiksen uuden levyn ensisoittoa. Tunnelma oli ainakin kohdillaan.

Zombeja! Tämä tuntui aluksi liian rähisevältä punk-vedolta ja tuntuu oikeastaan vieläkin. Olen kyllä oppinut jo vähän tykkäämäänkin tästä, mutta siinä tuntemuksessa on melko väkisinväännetty maku. Ihan tarttuva kipale, mutta ei anna mulle juuri mitään.

Aggressio puolestaan on kyllä kovin biisi ikinä! En pysty vielä perustelemaan, ehken koskaan pystykään. Joskus jokin vain vetää aivan sanattomaksi. Apiksen poikien olisi kyllä varmaan kannattanut valita tämä biisi sinkuksi, koska siitä olisi todennäköisesti tullut yksi yhtyeen suurimmista hiteistä. Minä en kuitenkaan valita, koska Aggressio on aivan liian hyvä kappale puhkisoitettavaksi.

Kahdesta pahasta molemmat. Lyriikka muistutti Ravistusta, mutta toisaalta tyyli oli paljon hyökkäävämpi. Sanoitus oli lyhyesti sanottuna melko rajua ja ehkä vähän ironistakin itsensä syyttelyä, joka kyllä kolahtaa ainakin minuun ihan täysillä. Meltsusta en muista mitään, mutta eipä sillä enää ole paljon väliäkään, kun lyriikka on jo itsessään niin kova.

Yksinkertainen, Toinen henki ja Ihme. Tässä oli sellainen pienoinen suvantovaihe. Tai en ole ihan varma, alkoiko se suvantovaihe sittenkin vasta Toinen henki -veisun kohdalla. No, näistä en siis saanut vielä kiinni, mutta sehän vasta olisikin tylsää, jos kaikki biisit aukeaisivat ekalla kerralla. Haastetta pitää olla.

Olin etukäteen aivan varma siitä, että Paaso on levyn paras kappale. Tämä ensimmäinen kuuntelukerta meni vähän kiville nimenomaan sen takia, että noiden kolmen aiemman biisin aikana tunnelma oli valitettavasti lässähtänyt ja siitä oli sitten vaikea yhtäkkiä päästä taas fiiliksiin. Kyllä se kuitenkin jotenkuten onnistui, koska Paasossa on todellakin aivan mahtava tunnelataus. Eli eivät ne minun povaukseni aivan metsään menneet. Biisi ei mielestäni kuulostanut yhtään Apikselta, mutta se ei haitannut.

Pihtari on ihan hyvä, mutta ei se tällä hetkellä jaksa innostaa.

Nimet ja päivämäärät. Kaunis kappale. En osaa vielä kommentoida sen enempää.

Paju oli suoraan sanottuna aivan saatanan hyvä. Samaan aikaan iloinen ja haikea, aivan uskomattoman kaunis ja koskettava biisi! Olisin melkein valmis kruunaamaan tämän levyn vahvimmaksi lenkiksi, mutta ehkä on vielä hiukan liian aikaista antaa lopullista tuomiota. Miraa ei minusta välttämättä olisi tarvittu, mutta en kyllä missään nimessä pistä hänen mukanaoloaan pahaksenikaan.

Yhdestoista marssi on tosiaan Apiksen ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen instrumentaalikappale. Ei muuta kommentoitavaa.

Tässä oli ensivaikutelmat ja myöhemmin irtoaa ehkä vähän henkevämpiäkin kommentteja. Levy vaikutti joka tapauksessa hemmetin hyvältä, enkä millään malta odottaa huomista. Jos postimies Pate on hukannut levyni, enkä saakaan sitä huomenna käsiini, niin sitten kyllä ottaa päähän ja pahasti.

Miten tästä nyt tämmöinen romaani tuli.

[Sliditanko]

Aika jännä analyysi, ku itellä taas meni suurin into tuossa akselilla Yksinkertainen - Toinen henki.. siis tietenkin yhden tuotannon parhaista tekeleistä Aggression jälkeen. Mutta makuasioista ei kiistellä, itselle kolahti ne koviten.

Niin ja kuten Salamapiireissä tuli todettua niin Yhdestoista marssi toi jotenkin mieleen koittavan kevätaamun taistelukentällä. Se mielikuva oli niin selkeä. Hyvä biisi mutta ei varsinaisesti liity Apulantaan lyriikoiden puuttumisen vuoksi.

[Apulannattaja]

Olikohan se muuten juuri Yksinkertainen, jonka säkeistöt olivat Tonden kertoman mukaan suurinpiirtein ripattu jostain heidän vanhasta b-puolestaan. Siinä kohtaa aloin tietenkin vain miettiä, että mitäs b-puolta tuo muistuttaa, enkä sitten pystynyt keskittymään biisistä nauttimiseen.

En tosiaan ala noita kolmea mainitsemaani biisiä vielä tuomitsemaan, koska välillä keskittyminen vain herpaantuu (tai kohdistuu epäolennaisuuksiin), vaikka kappale olisi sinänsä hyvä. Nuo jättivät ensimmäisellä kuuntelukerralla kylmäksi, mutta varmasti mielipiteeni muuttuu vielä monta kertaa.

Enkä sitten edes keksinyt, mistä b-puolesta oli kyse.

[siesta]

[randomipena]

Ensisoitto menossa. Se täytyy heti todeta, etten kommentoisi, jos en pitäisi levystä.

Zombeista ei vaan voi olla pitämättä. Tulee toimimaan keikoilla ja varsinkin tuo käsky hyppiä. Jäätävä sanoitus.

Aggressio on ensikuulemalta levyn paras biisi. Pyllyn nytkytysbiisi, jollainen aina tarvitaan keikoille, niin saadaan lantio liikkeeseen. Biisi jossa kaikki vaan toimii.

Kahdesta pahasta molemmat on mun kaverin tuleva terapiabiisi kunhan ensiksi esittelen sen hänelle.

Yksinkertaisesta pidin heti, kun kuulin sen ylex:ltä. Iski samalla tavalla kuin Pihtari. " ja rakastaa niin helvetisti!" Aargh! Levyn ehkä paras sanoitus.

Toisessa hengessä tuli aluksi olo, että en välttämättä tykkää. Sitten kun kertosäkeistö alkoi, tuli tunne, että täähän on ihan jees. Varsinkin miten kertsin viimeinen säe laulettiin.

Ihme & Paaso tuntuu nyt täytebiiseiltä. Niille en vielä lämmennyt ja toisaalta ihan hyvä, että jää vähän pureksittavaa. Paason sävel on etäisesti tuttu. Joko se muistuttaa jotain Apiksen vanhaa biisiä tai sitten on lainattu ulkomailta. Eräs bändi tuli heti mieleen ja kerron sitten, jos hiffaan yhteneväisyyden.

Pihtiotteeseen on ilmeisesti lisätty nuo puhaltimet . Pidän sinkkuversiosta enemmän, kun on jotenkin yksinkertaisempi niin. Simple is beautiful.

Nimet ja päivämäärät ei avaudu vielä yhtään. Alusta tuli Foo Fighters mieleen.

Pajun sanoitukset on ehkä suorinta Apulantaa ikinä. Mira oli hyvä valinta duettoon, koska Tontsan & Miran äänet sopii loistavasti yhteen. Kovin on hempeää. En tiedä totunko ikinä kunnolla hempeään Apulantaan.

Yhdestoista marssi, niin mikä marssi? Onko tämä tulevaisuuden Apulantaa? Vitsivitsi. Teinit pakotetaan kuuntelemaan klassista musiikkia, ahihihi.

Jatkan kuuntelemista ja palailen ehkä taas.

[danny]

Ihan puhdasta mahtavuutta tää levy! Kuuntelin tuota ensisoittoa ja sytyin kyllä ihan totaalisiin liekkeihin Agression ja Kahdesta pahasta molemmat biisien aikana!! Näistä kyllä Agressio vetää pidemmän korren ja on ehkä levyn paras kappale tällä hetkellä

Ja tuo B-puolen biisi, nii ite veikkaan Voimaa kappaletta. Säkeistön alku laulumelodialtaan ainakin on siinä hyvin samankaltainen kun Toinen henki kappaleessa

[Sergei]

Täytyneepä käydä tämä tämmöinen jostain kaupasta hankkimassa. En ole muita biisejä vielä kuullut kuin nämä sinkkupurlautukset ja sitten tänään jostain radiosta tuli Kahdesta pahasta molemmat.

Jösses että tuo Zombeja on kiva. Varsinkin kun näin Tuuge-Puugen kanssa tehdyn musavideon, nyt on menty sillä saralla eteenpäin, tai oikeastaan taaksepäin, takaisin niihin aikoihin kun ninjailtiin tehtaassa tai rikottiin koko huone. Enemmän on pojilla pätäkkää ja järkeä, mutta samanlaista käkkäilyä on havaittavissa kuin joskus vuonna Tonilla-oli-tukka.

Pihtiote ja Vääryyttä kun tähän Zombien kylkeen vielä ymppää, ravistelee, ja vetää syntyneestä mössöstä johtopäätöksiä niin onhan tämän levyn pakko olla todella hyvä. Odotukset on korkealla, taisivat juuri äsken suhahtaa Neptunuksen vierestä.

[zns]

Ai saatana, ku on kova levy.

Tosi vaikea löytää mitään heikkoa lenkkiä, joten ensikuunteiluiden pohjilta voisin vaan keskittyä puimaan niitä levyn tähtihetkiä.

Aggressio. Vittu mikä riffi. Aijai, oijoi.

Toinen Henki. En edes itse tiedä mikä kyseisessä biisissä kosketti niin paljon, mutta ensimmäistä kertaa kotilaitteistosta kuunneltuna iso mies rupesi itkemään. Kaikenlaista. Kiitos.

Ihme. Kaunis biisi ja kiva poljento. Soi päässä tauotta.

Nimet Ja Päivämäärät. Tykkään biisistä ja etenkin kertsistä ihan helvetisti. Lähtee niin hienosti lentoon! Iso mies itki toista kertaa ensikuuntelulla. Lääkkeet.

Ps. On niin kova levy, että näinkin lyhyestä viestistä sensuroin varmaan kymmenkunta voimasanaa, ettei tää näyttäis niin typerältä. Mutta vittusaatana, on kova!

[zns]

[karkkis]

Toinen kierros levyltä menossa ja muuten kahteen kertaan kuullu levyn läpi
Jos jotain kans rustais mitä mieltä tästä, vaikka sehän voi vielä päivien jälkeen tästä muuttua.

Itellä ainakin toi Zombeja lähtee, mut alkaa pikkasen tuntuu et se ois jo kulunu puhki. Mut hyvä biisi.

Agressiokin toimii, kertsi on kova, lyrtsiltään ja soitannalisesti. Ehdottomasti levyn parhaimpiin nouseva biisi.

Kahdesta pahasta molemmat, melkein uskaltaisin väittää että täs on levyn paras biisi omasta mielestä, kaikki kohdallaan.

Yksinkertainen, sanotukset iskee. Ihan hyvä biisi.

Toinen henki, täs on kans sellanen biisi joka toimii kympillä. Kokonaisuus kasassa.

Ihme, toimii.

Paaso, alku tuntuu jotenki oudolta. Mut sit lähtee hyvin toimii. Yks niistä parhaimmista kans tämäkin.

Pihtiote, Ei toimi kyl vieläkään.

Nimet ja päivämäärät, paketti kohdallaan. Hienoo rummutusta Saipilta.

Paju (Miran kanssa), hienot lyrtsit. Mut jotenki tällänen ei vaan iske.

Yhdestoista marssi, ne jotka soittaa ne tietää.

[puskiainen]

Voi apua! Pakko avautua jonnekin, ja tämä lienee siihen sopiva paikka!

Uskomatonta miten hyvä tämä levy onkaan. Suoraan sanottuna viimeisimmät kaksi Apiksen lättyä on olleet minun mielestä aika hirveetä... paskaa. Mutta tämä, aijjaijjai. Vanha Apulantadiggari ihan tutisee housuissaan! Pidän, pidän pidän. Kiitos, ei muuta

[Peisi von Minotaurus]

kyllä on perkeleen kova levy, ei voi muuta sanoa. Levyä on luukutettu koko päivä, niin kotona kuin autossakin. Aggressio ja Toinen Henki biisit ovat olleet tehosoitossa, ne ovat iskeneet eniten näin ekana päivänä. Tästä on hyvä jatkaa

[teehaat]

Kertakaikkiaan kova levy. Nyt on Heinolan punkkarit ytimessä. Aggressio ja Toinen henki. Aivan loistavaa.

Yksinkertainen...pitää varmaan nukkua yön yli ennenkuin rupean väittämään yksinkertaista yhdeksi A-kapulan parhaimmaksi biisiksi. Hitto vie kun on kova Wooo-ooo-ooo:neen. Zombeissa häiritsee tämä zombi nimi mutta eihän se ole Janne-Ullan vika jos isä sen Janne-Ullaksi nimeää. Hemmetin räväkkä biisi.

Paju on omanlaisensa, en hirveästi välitä. Mutta perhana, tämähän on kuin ennen vanhaan, eipä juuri tarvitse skippailla kappaleita yli kun kaikki hyvää ja osa sitten niin hyviä että riittää!

Ja minä kun pelkäsin että poijjaat ei enää osaa...Kristus miten on mukavaa olla väärässä!

[lamberi]

Kyllä kolahti ja kovaa, huhhuh... Joka kuuntelukerralla lätty paranee ja alkaa omat suosikit hahmottua.