Apulanta

Apulannan jotkut sanoitukset kätkevät merkityksensä melko hyvin. mitä oivalluksia te olette saanneet joistain biiseistä.

Itse esimerkiksi pienenä tykkäsin madosta, vaikken ymmärtänyt siitä oikeastaan mitään. Vasta lukiossa kuuntelin sanat ja tajusin mistä siinä puhutaan. "olen nähnyt mustarastaan lastenhuoneen yllä" kuvastaa mielestäni, kun tonin isä kuoli.

Jakakaahan omia tulkintojanne ja oivalluksianne ja muistakaa jokainen voi tulkita laulun omalla tavallaan.

Monet biisit olen tajunnut vasta myöhemmin. Tai no, en tiedä olenko tajunnut niitä juuri niin, kuin Toni on tarkoittanut.. Mutta ainakin jotenkin. Timantit varsinkin. Se vain jotenkin kummasti sattui kertomaan minusta ja entisestä tyttöystävästä..

Tonihan on sanonu että kaikki tulkitsee ne omalla tavalla, eikä ole yhtä tapaa tulkita.
Mutta hienoahan se on jos joku tulkitsee ne samalla tapaa kuin Tonde.
Että joku elää samat asiat joskus, tai jotain ton tyylistä.

No mä en kyllä koskaan mieti niitä biisejä sillä tavalla et miten Wirtanen ois ne ajatellu.
Satun olemaan sen verran itsekäs et niistä tulee kyllä enemmän mieleen oma elämä tai sen hetkinen fiilis.

Kyllä niihin joihinkin biiseihin on sen verran helppo asetella oman elämänsä palasia, tapahtumia, ajatuksia, iloja, suruja, pettymyksiä, saavutuksia.. Mitä vain mitä mieleen tulee. Hetkittäin sanat muistuttavat jostain, joskus taas niitä alkaa miettimään liikaa tulkinnallisesta näkökulmasta. Mullakaan ei ole ollut sellaista aivan äärimmäistä pakkomiellettä rikkoa mahdollisimman monen biisin syvimmän merkityksen mysteeriä. Kyllä se saisi vain suhtautumaan musiikkiin aivan eri tavalla, jos sitä ei enää kuuntelisikaan enää fiiliksen ja auditiivisesti maksimaalisen mielihyvän saavuttamiseksi. Itse siis ainakin annan sanojen olla pelkkiä sanoja ja kuuntelen Apulantaakin aika pintapuolisesti ja sen pohjalta tutkiskelen tätä maailman menoa.

No niinhän se pitääkin olla, mut hain sitä että Wirtanen sanonu jotenki niin että hienoo jos joku näkee ne samalla tapaa ku se.
Oon helvetin huono selittää asioita, sori.

Mulle tulee tosta Kaivosta erittäin surullinen asia mieleen. Jota en haluis muistella koskaan.
Mutta se vaan tulee jotenkin tosta mieleen, sitä kautta koen suurta tuskaa ja vihaa, sekä suuren menetyksen

Varsinkin tästä:
"Elämältä suodatettuna
viimeinkin löytää paikan
Ei enää koskaan takaisin"

No joo siis en mäkä sillee hirveesti pohdiskele mitä tulee joistain biiseistä mieleen ja mitä ne vois tarkottaa itelle. Mut tota Kaivon tekstii ku luki, ni kyl sielt heti raapas ikävästi mieleen ikäviä muistoja.
Ja pitihän se sit viel kuunnella, ei sillä ette sitä biisii muistais. Mut se että tuleeko ne fiilikset vahvemmin esiin, ni kylhän he tulee. Mut se että sanoina kans ite tulee kyl kuunneltuu.
Ja se vaikka toi uusin on mun mielestä huonoin levy, ni sanotukset on hyvii. Mut sit taas se musikaalinen osio ei kohtaa jotenki niiden sanojen kans mun mielestä. Ja se tekee levystä heikon.
Erittäin heikon, ite kuuntele just biiseissä sitä kokonaisuutta, sanoja, sävellyksii jne.. koska iteltä löytyy parit soittimet kans. Sori... nyt tää menee taas offariks. Anteeks.

Mulle on jostain vähän jäänyt päälle se, että pitäisi aina tulkita jotain, vaikkei välttämättä edes pitäisikään. Mut kyllä melkein kaikki Apiksen biisit voi yhdistää jollain tasolla omaan elämäänsä ja sehän se syy on, miksi sitä kuuntelee. Koska minä en ainakaan kuuntelisi musiikkia, joka ei kosketa minua tai elämääni millään tavalla.

Mie vähän pelkään sitä, että jos tulkitsen biisin (pääaineenani kirjallisuus, kaikenlaista on pitäny tulkita), siitä lähtee joku osa pois enkä saa sitä enää samallai takasin. Tämä siksi, että niin monesta biisistä löytyy niin miljoona eri juttua ihan fiiliksestä riippuen. Siksi oon vältellyt semmosta oikeeta "sanoman pohdiskelua" ja vaan aina kokenut sellasia hetkellisiä valaistumisia ihan muutamasta sanasta. Esim siis kun sivuilla oli jonku selostuksen nimenä "Syksy on sydämen koti" (joskus vuonna nakki) ja sit Kirouksessahan on pätkä "Kuolleiden lehtien tuoksu on koti sydämen". Yleensä ovat kuitenkin sellasia "hei täähän kertoo minusta" -valaistumisia.

En mie tiedä vaatiiko se muutenkin kuusi ällää vai mitä pirua, että noita Tonden kielikuvia vois oikeesti ymmärtää, mut oon ihan tyytyväinen siihen, miten monella tapaa ne on mahdollista avata. Eikä auta kuin nostaa hattua kun äijä tekee semmosia biisejä, jotka osuu eri tavalla eri fiiliksessä. Moniko siihen pystyy? (:

Ihan nyt aihetta melkein sivuten, Pahempi toistaan laulannosta tulee mieleen lievä härskiys kohdasta "...kuningas ilman valtikkaa / kuin on kuningatarkin...". Aika yksimiel... siis kaksimielinen sanoitus. Ehkä tuo on vain minun sairaan mieleni yhdistelmä.

Mulla on ainakin jotenkin jännästi sillee, että tulkitsen levyn aina silloin kun sitä kuuntelen ilmestymisen jälkeen. Sitten jälkeenpäin on todella hankala, ellei mahdoton, päästä tulkinnoistaan eroon.
Esimerkiksi mulla oli elämässäni kriisi hieman sen jälkeen kun Kiila ilmestyi. Kaikki lyriikat tuntui kertovan omasta sen hetkisestä elämästä ja asioista jotka johtivat kriisiin. Mä olin ihan koukussa Kiilaan tuolloin ja kirjoitin Apiksen pojille parikymmensivuisen kirjeenkin jota en tosin koskaan lähettänyt. Pitkään kirje odotti kirjekuori suljettina ja postimerkeillä varustettuna kirjahyllyssäni, mutta lopulta poltin sen.
Sitten taas Eikä vielä ole edes ilta:n aikaan kärsin mielenterveysongelmista melkolaisen kuopan pohjalla ja albumi kertookin mun mielestä mielenterveysongelmista. Jotenkin se oli mulle vaan niin selkeetä, että tottakai se kertoo siitä. Vähän tuli vainoharhainen olokin, että miten hitossa Toni ja pojat on osannut valita sille levylle niin osuvan julkaisuajankohdan. Jälkeenpäin sitä on sitten miettinyt, että ehkä nekin laulut olisi auennut eri lailla jos oma olotila olisi ollut ns. normaali.

Apiksen biisejä tulee tulkittua tosi eri tavoilla eri päivinä, ja aikalailla on tullut omaan elämään niitä soviteltua...
ns. kulutetuimpia biisejä on olleet mm. Päivästä toiseen ja VMK.

Levy-yhtiön foorumilta luin joskus jonkun tulkinnan Väistö-kappaleesta, että se kertoisi syömishäiriöistä. Sen jälkeen jäin pitkäksi aikaa jumittelemaan biisiin ja edelleenkin olen sitä mieltä että se todellakin kertoo syömishäiriöstä En tiedä miten asian laita oikeasti on, mutta minulle on jäänyt tällainen päähänpinttymä.

Mä olen jotenkin niin tulkitsija aina välillä että kehitän monta hienoa teoriaa siitä mistä juuri TÄSSÄ biisissä on kysymys ja tuokin sana selvästi tuolla viittaa tähän ja ahaa, tässähän on intertekstuaalinen viittaus tuohon biisiin joka julkaistiin pari levyä sitten. Näin on käynyt muidenkin bändien kun pelkän Apiksen kanssa.
Ja sitten kun on monta teoriaa kasassa ja jokainen niistä tuntuu yhtä "oikealta" niin sitten iskee se fiilis että voi vitsi kun nyt saisi selville mikä näistä on oikea vai onko mikään. Ja sitten pohtii että mitenköhän tuolta tekijältä nyt saisi puristettua vastauksen irti....
Näin yleensä käy siinä vaiheessa kun biisiä on kuunnellut jonkin aikaa, alussa sitä toki vaan ihastelee silmät ymmyrkäisinä että wau kun on kauniita sanoja ja lauseita ja rakenteita. Siinä vaiheessa myös saa sen kosketuspinnan omaan elämäänsä. Myöhemmin sitten alkaa pohtia että niin, mistähän tässä nyt onkaan kysymys... Mutta toisaalta ei sitä oikeastaan haluaisikaan tietää. Tulkitse siinä sitten kun vastaus on annettu....

Tulkinta on sikäli hieno laji et huomaa välil omis biiseissäkin jotai semmosia hienoja koukeroita ja aiheita mitä ei todellakaa ole miettiny sitä biisiä tehdessä.

Oivalsin muuten tänään, että Heinola 10 täyttää 10 vuotta. Sehän julkaistiin 11.5.2001 Reunalla-sinkun kera.

Minusta ainakin on näin, että Apulanta ei ole vain musiikkia, kunhan sen on sisäistänyt. Tai paremmin sanottuna se, että Apulantahan on kuitenkin vain yhtye, joka tekee musiikkia, pääsee unohtumaan. Biisit kertovat mikin oman tarinansa, joihin on liitetty jonkin sortin kitarariffi ja rumpukomppi mukaan. Se vain unohtuu sitä pidempään kuunnellessa. Siitä tulee myöhemmin pakkomielle.

Olen aina tulkinnut biisejäni omalla tavallani, joskus juurrun siihen sanoittajan tarkoittamaankin tapaan tulkita kipale, joskus taasen teen omat tulkintani. Tosin esimerkiksi Kaivo oli mielestäni helppo ymmärtää; se kertoo jostain hyvin tiukasti otteeseensa kietovasta asiasta, itse ymmärtäisin sen masennuksena.
Mutta ihmiset, minua kiinnostaisi tietää, mistä Hiekka teidän mielestänne kertoo?

WTC:stä

Ihan jännä tulkinta, pakko myöntää... minähän myöskin fanitan Valas-biisiä aivan täysin, vaikka senkin sanat ovat hiukan hämärässä minulta.