Apulanta

Ihan niinku sydän olis tulessa. Silleen negatiivisessa mielessä.

Lohduttaudun sillä, että olen jo naisen kanssa naimisissa.

Miehet, saatte mut vain itkemään.

No niin. Nyt on sitten vuorostaan perse ja reidet tulessa.

Kävin Powerissa eli Body pumpissa. Pistin kilon kiekot lisää melki joka biiisiin.

Parempi näin päin.

Ihan ku mulle ei ois nyt sitte riittäny elokuun jälkeen neljä vai viis antibioottikuuria poskionteloihin ja röörien huuhtelut (menee punkteeraamiset iliman neulaa, kiitos leikkauksen missä revittiin riittävästi paloja irti päästä). Kuvissa näky että oikia puoli sen verran tukossa että lähete TAYSiin, jossa sitte mietitään että kuvataanko ja tartteeko leikata uuestaan. En kyllä välttis haluais, oli sen verran riemastuttava kokemus viimeksi tehottomassa paikallispuudutuksessa, eikä kestänykään ku 2,5h.

Nii, siis ei toki tuo ollu tarpeeksi! Viime viikolla sitte tuli kinttu kipiäksi ja eilen köpöttelin lääkärille. Tänään tuli sitte röntgenlääkärin lausunto että joo, jalkaterästä löyty pien murtuma. Kepukat kainaloon ja buranaa naamariin. Olin jo vähä innoissani että pääsee salille ku röörit aukiamassa, mutta vitut ku tuota kinttua pitää ny ainaki pari viikkoa lepuuttaa huolella ja pari viä senki jälkeen. Hei hei jalakapäivät taas kuukaueksi.

mullaki noi kepukat tossa viime viikon kulki messis, jalkapohjasta jänne tulehtunu. sain semmosia kivoja iha ok vahvoja droppejaki ja aiettä ku maha koko viikko tulessa vaik veti maitohappobakteerejaki.
no, täl viikolla palasin sitte duunii ja eikö heti tokana päivänä alkanu kivun merkkejä tulemaa.. tutkintotilaisuus olis ens viikon ti, toivottavasti pystyn sen tekemään ilman mitään vaivoja.

Huoh.

vtttu äääääääääää
typerät porilaiset, pitäkää pileenne!

plääh.

Jos jotain hyvää, niin myös jotain ikävääkin on tässä viime aikoina tai viime vuoden syyskuussa tapahtunut.

Jouduin nimittäin lopettamaan rakkaan kissani Sairauksia rupes jo olemaan ja mitään ei sitten loppuvaiheessa enää ollut tehtävissä, ikävä kyllä.
Uutta eläintä en tule ottamaan, nyt kun sen näki mitä se pahimmillaan voi olla. Niin en pysty tohon samaan enään ja se luopuminen siinä on kaikista vaikeinta Se on perheenjäsen.
Mutta nyt on ikuiset metsästys paikat taivaassa....