Kotisivu
Kotisivu |
|
|---|
on Suomen ainoa oikea rock-tähti. Monet kuitenkin sivuuttavat hänet sanomalla hänen olevan jälkeenjäänyt tai yksinkertaisesti nauramalla hänelle. Peitsamo onkin niin aito, rehellinen ja tinkimätön, että siihen ei ole moni rock-musiikin historiassa pystynyt. Kuten tiedämme, omana itsenä oleminen on suuri voima ja sen takia heikommat ihmiset nauravatkin Karille, koska alitajuisesti tietävät hänen olevan juuri sitä, mitä haluaakin ja näin ollen paljon vahvempi. Peitsamo on näyttänyt sen, että luuseristakin voi tulla mitä vaan, kunhan uskoo itseensä ja tekee paljon töitä. Hän onkin ehkä tietämättään tehnyt jo parinkymmenen vuoden ajan universaalia ja elämää suurempaa musiikkia. Peitsamon tinkimättömyys, halu kontrolloida ja omalaatuiset ratkaisut ovat herättäneet toisissa närää ja toisissa suunnatonta ihailua. Ainakin mun pyytettömän kunnioituksen se mies on saanut osakseen.
Peitsamon tähänastisen tuotannon voisi jakaa karkeasti kolmeen osaan:
Jos taas haluat tutustua Karin korkealentoisempiin soolo-levyihin, suosittelen alkupään tuotantoa. Onhan Kari tehnyt 90-luvullakin akustisia soololevyjä, jotka ovat loistavia omalla sarallaan, mutta niissä alkuaikojen äänitteissä on niin originaali henki, että sitä ei yksinkertaisesti voi jäljitellä. Oma henkilökohtainen suosikkini on ehdottomasti "Pölypilleri", Karin 6. pitkäsoitto, jolta löytyy ehkä abstraktinta runoutta ja vaikeaselkoisinta symboliikkaa, mitä Peitsamolta on ikinä tullut. Biiseissä on samanhenkiset melodiat kuin "Jatsin syvimmällä" eli hyvin kauniit ja herkät sellaiset. Muutenkin sointu- ja melodiakulku on ehkä miellyttävimmän kuuloista, mitä Peitsamo on ikinä tehnyt. Sanoituksista löytyy universaaleja totuuksia, sekä viisauksia ja ne ovat muutenkin hyvin korkealentoisia. "Pölypilleri" on kolahtanut minuun aivan erityisellä tavalla. Olen saanut siitä paljon kiksejä ja voimaa ja siitä löytyy myös mun yksi ehdoton all-time-favourite Peitsamo-kappale, nimittäin "Luumunen".
HUOM! Peitsamon soolot ovat kautta linjan korkealla värähtelevää kamaa. Ei itse asiassa heti uskoisi, että sama mies on tehnyt "Levylaulaja"-levyn, joka on uran alkupuolen vaikeaselkoinen sooloäänitys ja "Groover`s paradise"-levyn, joka puolestaan on simppeliä perusrokkia. Soololevyt ovat paljon henkilökohtaisempaa ja herkempää musiikkia, kuin bändilevyt. Peitsamon sooloja kannattaakin kuunnella yksinään, mieluiten iltaiseen aikaan, vaikkapa sängyssä kuulokkeilla, jolloin ne avautuvat kuulijalle parhaiten. Peitsamon bändilevyjä voi kyllä kuunnella missä vaan ja milloin vain, vaikkapa ryyppybileissä isolla porukalla, mutta en suosittele soololevyjä kuunneltaviksi siten.
Jos haluat tutustua todella huru-huru-osaston levyihin, osta "Puinen levy". Tämä on kuitenkin Peitsamon selkeästi vaikeaselkoisin ja väärinymmärretyin teos, joten en suosittele tätä kuultavaksi, ennen kuin olet jo ehtinyt tutustua kattavasti muuhun Peitsamon tuotantoon. Tämä levy ei todennäköisesti avaudu, jollei ole ollut Peitsamo-fani jo pidemmän aíkaa ja jollei ole tutustunut Peitsamon koko uraputkeen. Tämä levy menee helposti yli hilseen. Mutta siinä vaiheessa, kun pääset jyvälle Puisen levyn ideasta, olet oivaltanut, mistä Karissa on kyse. Sen jälkeen voit onnitella itseäsi.
"Puinen levy", kuten myös kaikki muutkin alkuaikojen Peitsamo-vinyylít, on erittäin harvinainen. Voisi sanoa, että tätä levyä et löydä alkuperäisenä mistään. Suosittelenkin, että ostat uusintapainoksen "Kari kolmas"-soololevystä CD-versiona, (joka sekin on yksi ehdottomasti Karin parhaista levyistä), sillä sen mukana tulee kätevästi bonuksena tuo Puinen levy. Kaikista muistakin Peitsamon alkuaikojen levyistä on painettu uusintapainokset CD-versioina, jotka ovat vieläpä halvan (REILUSTI ALLE SATASEN!!!) hintaisia, joten kattavan Peitsamo-kokoelman hankkiminen ei ole tänä päivänä enää vaikeata.
80-luvun alussa Peitsamo palasi pikkuhiljaa soololevyjen huru-huru-aikakaudesta juurilleen, puhtaan rock`n`rollin pariin. Kari perusti uuden bändin, "Kari Peitsamo Revival":in, joka skulasi pelkkiä covereita pääosin CCR:ltä ja Status Quo:lta. Tuon ajan meiningistä saanet parhaan kuvan, kun ostat ja kuuntelet kattavan Revival-kokoelman, "Jytäorkesteri tulee taas".
Revivalin jälkeen Peitsamo jatkoi samaa, hyväksi todettua linjaa, mutta omien sävellysten voimin. Syntyi "Kari Peitsamon Skootteri", joka puskee voimalla eteenpäin vielä tänäkin päivänä. Skootterin koko tuotanto on selkeästi sähköistä ja tuhtia rock`n`rollia. Ei kuitenkaan junnaavaa, vaan mielenkiintoista ja paikoin erittäinkin kaunista rock`n`rollia. Jos haluat tutustua Skootteri-levyihin, osta hyvä ihminen "Vedestä nousee hai", sillä siitä löytyy kaksi Peitsamon ehkä parasta laulua, nimittäin "Olispa jo keikka" ja "Rock`n`roll ei kuole koskaan". Jos haluat tehdä, kuten minä, siis ostaa jokaisen Peitsamon levyn, niin alla näet näin alkajaisiksi Peitsamon tähänastisen pitkäsoitto-discografian:
Kaikki, jotka tietävät (tai jotka haluavat tietää), mistä on kyse:
T:Sipe
|
Päivitetty: 20.4.2001